The associations of self-reported salt-intake and spot urine sodium with home blood pressure
Wistrand, Henrik (2022-11-01)
The associations of self-reported salt-intake and spot urine sodium with home blood pressure
Wistrand, Henrik
(01.11.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022110764833
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022110764833
Tiivistelmä
A limited number of studies have suggested a nonlinear association between spot urine
(SU) sodium concentration and office blood pressure (BP). We examined how SU sodium
concentration and dietary salt obtained from a food frequency questionnaire associate with
more accurately measured home BP in a large, nationwide population sample. We
included 1453 participants in cross-sectional and 880 participants in 11-year longitudinal
analyses. We investigated associations between baseline salt/sodium variables and (i)
baseline and follow-up home BP; and (ii) prevalent and incident hypertension with linear
and logistic regression models. We observed positive associations (β±standard error)
between salt/sodium variables and BP in unadjusted models. SU sodium concentration
associated with baseline systolic (0.04±0.01, P<0.001) and diastolic (0.02±0.01, P<0.001)
BP and follow-up systolic (0.03±0.01, P=0.005) and diastolic (0.02±0.01, P<0.001) BP.
Dietary salt intake was associated with baseline (0.58±0.20, P=0.003) and follow-up
(0.73±0.23, P=0.001) systolic BP. Unadjusted odds of prevalent hypertension were higher
in the highest quintile as compared to the lowest quintile of SU sodium concentration (odds
ratio 1.66, 95% confidence interval 1.20-2.31). SU or dietary salt intake were not
associated with incident hypertension. After adjustments for sex, age, body mass index
and alcohol intake, none of the aforementioned associations remained statistically
significant. We found no evidence of a J-shaped association between the salt/sodium
variables and BP or hypertension. In conclusion, SU sodium concentration and dietary salt
intake associated with home BP and hypertension only in some of the unadjusted models.
Our results underscore that feasible estimation of sodium intake remains challenging in epidemiology. Eräät tutkimukset ovat ehdottaneet kertavirtsanäytteen natriumpitoisuuden ja
vastaanottoverenpaineiden välisen yhteyden olevan epälineaarinen. Tämän
tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kahden eri suolamuuttujan,
kertavirtsanäytteen natriumpitoisuuden ja ravintofrekvenssikyselyllä mitatun
suolansaannin, ja verenpainetasoa tarkemmin kuvaavan kotiverenpaineen
yhteyttä suuressa väestöaineistossa.
Sisällytimme 1453 osallistujaa poikittaisiin ja 880 osallistujaa pitkittäisiin
analyyseihin (11 vuoden seuranta-aika). Suolamuuttujien yhteyttä tarkasteltiin
(i) lähtötilanteen ja seurantatilanteen kotiverenpaineisiin ja (ii) verenpainetaudin
vallitsevuuteen ja ilmaantuvuuteen nähden lineaarisilla ja logistisilla
regressiomalleilla.
Positiivinen yhteys (β±keskihajonta) havaittiin vakioimattomissa malleissa
suolamuuttujien ja verenpainearvojen välillä. Kertavirtsan natriumpitoisuus oli
yhteydessä lähtötilanteen systoliseen (0.04±0.01, P<0.001) ja diastoliseen
(0.02±0.01, P<0.001) verenpaineeseen, sekä seurantatilanteen systoliseen
(0.03±0.01, P=0.005) ja diastoliseen (0.02±0.01, P<0.001) verenpaineeseen.
Ravintokyselyllä mitattu suolansaanti oli yhteydessä systoliseen
verenpaineeseen lähtötilanteessa (0.58±0.20, P=0.003) ja seurantatilanteessa
(0.73±0.23, P=0.001). Vakioimattomissa malleissa vallitsevan verenpainetaudin
todennäköisyys oli korkeampi korkeimmassa kertavirtsan natriumpitoisuuden
kvantiilissa verrattuna alimpaan kvantiiliin (vetosuhde 1.66, 95% luottamusväli
1.20-2.31). Suolamuuttujat eivät olleet yhteydessä verenpainetaudin
korkeampaan ilmaantuvuuteen. Kun edellä mainitut tilastolliset mallit vakioitiin
lähtötilanteen iällä, sukupuolella, painoindeksillä ja alkoholinkäytöllä, yhteydet
eivät säilyneet tilastollisesti merkitsevinä.
J-käyrän mallisesta yhteydestä suolamuuttujien ja verenpaineen välillä ei
löytynyt viitteitä. Tulokset alleviivaavat, että käytännöllinen suolansaannin
arviointi on edelleen haastavaa epidemiologiassa.
(SU) sodium concentration and office blood pressure (BP). We examined how SU sodium
concentration and dietary salt obtained from a food frequency questionnaire associate with
more accurately measured home BP in a large, nationwide population sample. We
included 1453 participants in cross-sectional and 880 participants in 11-year longitudinal
analyses. We investigated associations between baseline salt/sodium variables and (i)
baseline and follow-up home BP; and (ii) prevalent and incident hypertension with linear
and logistic regression models. We observed positive associations (β±standard error)
between salt/sodium variables and BP in unadjusted models. SU sodium concentration
associated with baseline systolic (0.04±0.01, P<0.001) and diastolic (0.02±0.01, P<0.001)
BP and follow-up systolic (0.03±0.01, P=0.005) and diastolic (0.02±0.01, P<0.001) BP.
Dietary salt intake was associated with baseline (0.58±0.20, P=0.003) and follow-up
(0.73±0.23, P=0.001) systolic BP. Unadjusted odds of prevalent hypertension were higher
in the highest quintile as compared to the lowest quintile of SU sodium concentration (odds
ratio 1.66, 95% confidence interval 1.20-2.31). SU or dietary salt intake were not
associated with incident hypertension. After adjustments for sex, age, body mass index
and alcohol intake, none of the aforementioned associations remained statistically
significant. We found no evidence of a J-shaped association between the salt/sodium
variables and BP or hypertension. In conclusion, SU sodium concentration and dietary salt
intake associated with home BP and hypertension only in some of the unadjusted models.
Our results underscore that feasible estimation of sodium intake remains challenging in epidemiology.
vastaanottoverenpaineiden välisen yhteyden olevan epälineaarinen. Tämän
tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kahden eri suolamuuttujan,
kertavirtsanäytteen natriumpitoisuuden ja ravintofrekvenssikyselyllä mitatun
suolansaannin, ja verenpainetasoa tarkemmin kuvaavan kotiverenpaineen
yhteyttä suuressa väestöaineistossa.
Sisällytimme 1453 osallistujaa poikittaisiin ja 880 osallistujaa pitkittäisiin
analyyseihin (11 vuoden seuranta-aika). Suolamuuttujien yhteyttä tarkasteltiin
(i) lähtötilanteen ja seurantatilanteen kotiverenpaineisiin ja (ii) verenpainetaudin
vallitsevuuteen ja ilmaantuvuuteen nähden lineaarisilla ja logistisilla
regressiomalleilla.
Positiivinen yhteys (β±keskihajonta) havaittiin vakioimattomissa malleissa
suolamuuttujien ja verenpainearvojen välillä. Kertavirtsan natriumpitoisuus oli
yhteydessä lähtötilanteen systoliseen (0.04±0.01, P<0.001) ja diastoliseen
(0.02±0.01, P<0.001) verenpaineeseen, sekä seurantatilanteen systoliseen
(0.03±0.01, P=0.005) ja diastoliseen (0.02±0.01, P<0.001) verenpaineeseen.
Ravintokyselyllä mitattu suolansaanti oli yhteydessä systoliseen
verenpaineeseen lähtötilanteessa (0.58±0.20, P=0.003) ja seurantatilanteessa
(0.73±0.23, P=0.001). Vakioimattomissa malleissa vallitsevan verenpainetaudin
todennäköisyys oli korkeampi korkeimmassa kertavirtsan natriumpitoisuuden
kvantiilissa verrattuna alimpaan kvantiiliin (vetosuhde 1.66, 95% luottamusväli
1.20-2.31). Suolamuuttujat eivät olleet yhteydessä verenpainetaudin
korkeampaan ilmaantuvuuteen. Kun edellä mainitut tilastolliset mallit vakioitiin
lähtötilanteen iällä, sukupuolella, painoindeksillä ja alkoholinkäytöllä, yhteydet
eivät säilyneet tilastollisesti merkitsevinä.
J-käyrän mallisesta yhteydestä suolamuuttujien ja verenpaineen välillä ei
löytynyt viitteitä. Tulokset alleviivaavat, että käytännöllinen suolansaannin
arviointi on edelleen haastavaa epidemiologiassa.