”Digitoitu aineisto oli helppo löytää” : Aiheet, alkuperäisaineistot ja digitalisaation vaikutus Suomen historiaa käsittelevissä pro gradu -tutkielmissa 1995–2017
Hyvönen, Taru (2022-11-04)
”Digitoitu aineisto oli helppo löytää” : Aiheet, alkuperäisaineistot ja digitalisaation vaikutus Suomen historiaa käsittelevissä pro gradu -tutkielmissa 1995–2017
(04.11.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111165297
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111165297
Tiivistelmä
Sähköisten alkuperäisaineistojen määrä lisääntyy koko ajan, samoin niiden käyttö historiantutkimuksessa. Kehityskulku on herättänyt huolta siitä, onko tutkimus keskittymässä sähköisiin aineistoihin, vaikka aineistoja on edelleen mittavia määriä digitoimattomina muistiorganisaatioissa ja tulee olemaan vielä kauan. Merkittävät aineistot ja kokonaiset aihepiirit voivat tulla sen myötä ohitetuiksi.
Historiantutkijoiden suhde aineistoihin on alkanut kehittyä jo perustutkintovaiheessa. Opiskelijoiden tekemien tutkimuksellisten valintojen tutkiminen voi näin ollen valaista sitä, millaiset mekanismit tämän suhteen muotoutumisessa vaikuttavat ja houkuttaako aineiston sähköinen saatavuus heitä jo varhaisessa vaiheessa puoleensa. Tässä tutkimuksessa analysoin Suomen historiasta pro gradunsa tehneiden opiskelijoiden aiheita ja alkuperäisaineistoja sekä niiden valintaan johtaneita syitä, erityisenä kiinnostuksenkohteenani digitalisaation vaikutus näihin valintoihin. Samalla tarkastelen, kuinka opiskelijoiden valinnat ovat muuttuneet digitalisaatiokehityksen mukana 1990-luvun puolivälistä aina 2010-luvun lopulle.
Tulosten perusteella sähköiset aineistot vetävät tosiaan monia opiskelijoita puoleensa ja niiden käyttömäärät ovat olleet kovassa kasvussa. Etenkin Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto ja Kansallisarkiston Digitaaliarkisto ovat saaneet opiskelijoista paljon käyttäjiä, mitä selittää se, että niissä ovat mittavimmat digitoidut kokoelmat ja toimivimmat järjestelmät. Digitoinnin ohjaava vaikutus näkyy tämän myötä jonkin verran esimerkiksi siinä, mitä aikakausia opiskelijat ovat tutkineet.
Toisaalta useimmat opiskelijat käyvät edelleen muistiorganisaatioissa paikan päällä eivätkä kaihda matkustamista aineistojen luo sen enempää kuin ennenkään. Varsinkin jatko-opintoihin jatkavien kohdalla voidaan nähdä, että he ovat valmiita valitsemaan myös haastavan reitin sopivan aineiston tavoittamiseksi. Heidän graduissaan on usein kaikkein monipuolisin lähdepohja, jota sähköinen aineisto hyvin täydentää. Tämän tutkimuksen perusteella heidän tekemistään valinnoista ei siis ole syytä olla huolissaan. On kuitenkin aiheellista kiinnittää huomiota siihen, että muistiorganisaatiot ja yliopistot parhaansa mukaan tukevat näitä valintoja.
Historiantutkijoiden suhde aineistoihin on alkanut kehittyä jo perustutkintovaiheessa. Opiskelijoiden tekemien tutkimuksellisten valintojen tutkiminen voi näin ollen valaista sitä, millaiset mekanismit tämän suhteen muotoutumisessa vaikuttavat ja houkuttaako aineiston sähköinen saatavuus heitä jo varhaisessa vaiheessa puoleensa. Tässä tutkimuksessa analysoin Suomen historiasta pro gradunsa tehneiden opiskelijoiden aiheita ja alkuperäisaineistoja sekä niiden valintaan johtaneita syitä, erityisenä kiinnostuksenkohteenani digitalisaation vaikutus näihin valintoihin. Samalla tarkastelen, kuinka opiskelijoiden valinnat ovat muuttuneet digitalisaatiokehityksen mukana 1990-luvun puolivälistä aina 2010-luvun lopulle.
Tulosten perusteella sähköiset aineistot vetävät tosiaan monia opiskelijoita puoleensa ja niiden käyttömäärät ovat olleet kovassa kasvussa. Etenkin Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto ja Kansallisarkiston Digitaaliarkisto ovat saaneet opiskelijoista paljon käyttäjiä, mitä selittää se, että niissä ovat mittavimmat digitoidut kokoelmat ja toimivimmat järjestelmät. Digitoinnin ohjaava vaikutus näkyy tämän myötä jonkin verran esimerkiksi siinä, mitä aikakausia opiskelijat ovat tutkineet.
Toisaalta useimmat opiskelijat käyvät edelleen muistiorganisaatioissa paikan päällä eivätkä kaihda matkustamista aineistojen luo sen enempää kuin ennenkään. Varsinkin jatko-opintoihin jatkavien kohdalla voidaan nähdä, että he ovat valmiita valitsemaan myös haastavan reitin sopivan aineiston tavoittamiseksi. Heidän graduissaan on usein kaikkein monipuolisin lähdepohja, jota sähköinen aineisto hyvin täydentää. Tämän tutkimuksen perusteella heidän tekemistään valinnoista ei siis ole syytä olla huolissaan. On kuitenkin aiheellista kiinnittää huomiota siihen, että muistiorganisaatiot ja yliopistot parhaansa mukaan tukevat näitä valintoja.