Vastaanottava ruumis, vastustava mieli : Abjektio Kalervo Palsan teoksissa
Suma, Satu (2022-10-24)
Vastaanottava ruumis, vastustava mieli : Abjektio Kalervo Palsan teoksissa
(24.10.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111565684
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111565684
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa suomalaisen taiteilija Kalervo Palsan teoksia Sininen uni (1972), Nimetön, miehekkäät kuukautiset (1973) sekä Odotus (1974) psykoanalyyttisen tutkimuksen ja erityisesti abjektiteorian näkökulmasta. Abjektin paikka on tila, jossa kaikki merkitys katoaa. Se on paikka, jossa minä lakkaa olemasta minä. Abjekti myös uhkaa elämää, ja se on torjuttava rajusti. Elävä subjekti karkottaa kehon lähettyviltä ja kehosta toisen, imaginäärisen uhan, joka hämmentää itsen ja kehon rajoja. Rajat ovat näennäisiä, osin kuviteltuja, jossa minä sijaitsee erillään toisista ja toiseudesta. Vaikka abjekti on torjuttava, se palaa yhä uudelleen ja on siten myös torjuttava uudelleen. Torjuminen sekä vahvistaa että horjuttaa rajoja. Se myös määrittelee elävää ja kuollutta, hyvää ja pahaa.
Psykoanalyysi ja abjektiteoria sen osana ovat omalla tavallaan keinoja määrittää tiedostamatonta. Ne tarjoavat työkalun tuottaa merkityksiä. Abjektiossa tiedostamaton ja vieras tulee todeksi reaktioissa ja torjunnassa, esimerkiksi häpeän kaltaisissa tunteissa. Mieli vastustaa sitä, mikä pyrkii ruumiin sisään tai ruumiista ulos. Psykoanalyysin näkökulmasta tiedostamaton tarjoaa illuusion siitä, että oma minä on jotenkin ennustettavissa tai hallittavissa. Illuusio mahdollistaa minän ja ihanneminän välissä liikkumisen ja leikin, jotka puolestaan mahdollistavat luovuuden ihmisyydessä. Utopia on vapaa rakkaudenkaipuusta ja kastraatiosta. Utopiassa jokainen on oman elämänsä hedelmöittäjä. Tiedostamaton, illuusio ja imaginäärinen sekä lääkitsevät että poistavat ristiriitoja.
Tarkastelemani teokset ovat täynnä sietämättömiä asioita, kuten satuttamista, eritteitä, pornografisuutta ja ahdistusta. Ne häiritsevät järjestystä ja normia. Niitä katsomalla ottaa riskin, että tulee itsekin saastuneeksi. Väreiltään ne hivelevät silmää. Kenties syy runsaisiin väreihin olivat hämärät olot vajassa, jossa Palsan teokset syntyivät tai kenties niiden tarkoitus on hämätä ja pehmentää rankkoja aiheita. Tarkastelemani teokset ilakoivat väreillään, mutta iskevät sitten kovaa haastaen katsojan äärimmilleen. Ne ovat melkein liian henkilökohtaisia, jotta niitä voisi ulkopuolinen katsoa.
Psykoanalyysi ja abjektiteoria sen osana ovat omalla tavallaan keinoja määrittää tiedostamatonta. Ne tarjoavat työkalun tuottaa merkityksiä. Abjektiossa tiedostamaton ja vieras tulee todeksi reaktioissa ja torjunnassa, esimerkiksi häpeän kaltaisissa tunteissa. Mieli vastustaa sitä, mikä pyrkii ruumiin sisään tai ruumiista ulos. Psykoanalyysin näkökulmasta tiedostamaton tarjoaa illuusion siitä, että oma minä on jotenkin ennustettavissa tai hallittavissa. Illuusio mahdollistaa minän ja ihanneminän välissä liikkumisen ja leikin, jotka puolestaan mahdollistavat luovuuden ihmisyydessä. Utopia on vapaa rakkaudenkaipuusta ja kastraatiosta. Utopiassa jokainen on oman elämänsä hedelmöittäjä. Tiedostamaton, illuusio ja imaginäärinen sekä lääkitsevät että poistavat ristiriitoja.
Tarkastelemani teokset ovat täynnä sietämättömiä asioita, kuten satuttamista, eritteitä, pornografisuutta ja ahdistusta. Ne häiritsevät järjestystä ja normia. Niitä katsomalla ottaa riskin, että tulee itsekin saastuneeksi. Väreiltään ne hivelevät silmää. Kenties syy runsaisiin väreihin olivat hämärät olot vajassa, jossa Palsan teokset syntyivät tai kenties niiden tarkoitus on hämätä ja pehmentää rankkoja aiheita. Tarkastelemani teokset ilakoivat väreillään, mutta iskevät sitten kovaa haastaen katsojan äärimmilleen. Ne ovat melkein liian henkilökohtaisia, jotta niitä voisi ulkopuolinen katsoa.