Kotitalouksien likviditeettirajoitteet euroalueella
Vaitomaa, Wäinö (2022-10-25)
Kotitalouksien likviditeettirajoitteet euroalueella
(25.10.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111665811
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111665811
Tiivistelmä
Kotitalouden likviditeettirajoitteella viitataan tilanteeseen, jossa kotitalous ei kykene saavuttamaan toivottua kulutusuraa johtuen sille asetetuista lainarajoitteista. Vaihtoehtoisesti voidaan ajatella lainarajoitteiden heikentävän likviditeettirajoitteisten kotitalouksien kykyä suojautua negatiivisilta taloudellisilta shokeilta. Raha- ja finanssipolitiikan kannalta likviditeettirajoitteisten kotitalouksien tärkeä ominaisuus on niiden muita kotitalouksia korkeampi rajakulutusalttius, jolloin likviditeettirajoitteisilla kotitalouksilla on keskeinen asema elvyttävän politiikan ympäristössä. Toisaalta esimerkiksi rahapolitiikan kiristyessä likviditeettirajoitteiset kotitaloudet saattavat voimistaa kulutuskysynnän supistumista maissa, joissa likviditeettirajoitteisten kotitalouksien osuus maan kotitalouksista on suuri.
Tässä tutkielmassa esitetään kaksi tutkimuskysymystä: Miten paljon euromaat eroavat toisistaan kotitalouksien likviditeettirajoitteiden suhteen ja missä määrin likviditeettirajoitteisten kotitalouksien osuudet muuttuvat euroalueella lyhyellä aikavälillä? Ensimmäistä kysymystä motivoi tutkimuskirjallisuudesta puuttuva koko euroaluetta käsittelevä kotitalouksien likviditeettirajoitteiden tarkastelu. Toinen tutkimuskysymys käsittelee, miten herkkä otosvuoden valinta on likviditeettirajoitteisten kotitalouksien osuuden estimaatille.
Tutkielman teoreettisena kehyksenä toimii heterogeenisten agenttien uuskeynesiläinen malli, jossa keskuspankki ohjaa rahapolitiikkaa ohjauskoron avulla. Kotitaloudet jaetaan köyhiin ja rikkaisiin kädestä-suuhun kotitalouksiin sekä pysyväistulokotitalouksiin. Köyhät kädestä-suuhun kotitaloudet edustavat kokonaisvarallisuudeltaan köyhiä kotitalouksia, kun taas rikkaat kädestä-suuhun kotitaloudet omistavat huomattavan määrän epälikvidiä varallisuutta, mutta eivät likvidejä puskureita negatiivisten shokkien torjumiseksi. Pysyväistulokotitaloudet edustavat perinteisiä intertemporaaliseen substituutioon nojaavia edustavia agentteja.
Tutkielman empiirisen osion aineistona toimii Euroopan keskuspankin ylläpitämä poikkileikkausaineisto Household Finance and Consumption Survey (HFCS), joka sisältää edustavan otoksen kaikkien euromaiden kotitalouksista. Aineisto sisältää yksityiskohtaista tietoa kunkin kotitalouden varallisuudesta, minkä vuoksi se soveltuu kotitalouksien likviditeettirajoitteiden estimointiin. Likviditeettirajoitteisten kotitalouksien osuudet euromaiden kotitalouksista lasketaan kaikista kolmesta tutkimusaallosta vuosilta 2010, 2014 ja 2017.
Tutkielman johtopäätökset ovat, että euromaiden välillä on huomattavia niin kvantitatiivisia kuin myös kvalitatiivisia eroja kotitalouksien kohtaamissa likviditeettirajoitteissa. Likviditeettirajoitteisten kotitalouksien osuus maan kotitalouksista vaihtelee noin kymmenestä prosentista maan kotitalouksista aina yli 65 prosenttiin. Lisäksi varsinkin rikkaat kädestä-suuhun kotitaloudet poikkeavat toisistaan euromaiden välillä voimistaen entisestään euroalueen rahapolitiikan asymmetrisia vaikutuksia. Tutkimusaaltojen välillä estimaatit ovat suurelta osin johdonmukaisia, mikä viittaa siihen, ettei tutkimusaallon valinta vaikuta merkittävästi saatuihin likviditeettirajoitteisten kotitalouksien osuuksien estimaatteihin.
Tässä tutkielmassa esitetään kaksi tutkimuskysymystä: Miten paljon euromaat eroavat toisistaan kotitalouksien likviditeettirajoitteiden suhteen ja missä määrin likviditeettirajoitteisten kotitalouksien osuudet muuttuvat euroalueella lyhyellä aikavälillä? Ensimmäistä kysymystä motivoi tutkimuskirjallisuudesta puuttuva koko euroaluetta käsittelevä kotitalouksien likviditeettirajoitteiden tarkastelu. Toinen tutkimuskysymys käsittelee, miten herkkä otosvuoden valinta on likviditeettirajoitteisten kotitalouksien osuuden estimaatille.
Tutkielman teoreettisena kehyksenä toimii heterogeenisten agenttien uuskeynesiläinen malli, jossa keskuspankki ohjaa rahapolitiikkaa ohjauskoron avulla. Kotitaloudet jaetaan köyhiin ja rikkaisiin kädestä-suuhun kotitalouksiin sekä pysyväistulokotitalouksiin. Köyhät kädestä-suuhun kotitaloudet edustavat kokonaisvarallisuudeltaan köyhiä kotitalouksia, kun taas rikkaat kädestä-suuhun kotitaloudet omistavat huomattavan määrän epälikvidiä varallisuutta, mutta eivät likvidejä puskureita negatiivisten shokkien torjumiseksi. Pysyväistulokotitaloudet edustavat perinteisiä intertemporaaliseen substituutioon nojaavia edustavia agentteja.
Tutkielman empiirisen osion aineistona toimii Euroopan keskuspankin ylläpitämä poikkileikkausaineisto Household Finance and Consumption Survey (HFCS), joka sisältää edustavan otoksen kaikkien euromaiden kotitalouksista. Aineisto sisältää yksityiskohtaista tietoa kunkin kotitalouden varallisuudesta, minkä vuoksi se soveltuu kotitalouksien likviditeettirajoitteiden estimointiin. Likviditeettirajoitteisten kotitalouksien osuudet euromaiden kotitalouksista lasketaan kaikista kolmesta tutkimusaallosta vuosilta 2010, 2014 ja 2017.
Tutkielman johtopäätökset ovat, että euromaiden välillä on huomattavia niin kvantitatiivisia kuin myös kvalitatiivisia eroja kotitalouksien kohtaamissa likviditeettirajoitteissa. Likviditeettirajoitteisten kotitalouksien osuus maan kotitalouksista vaihtelee noin kymmenestä prosentista maan kotitalouksista aina yli 65 prosenttiin. Lisäksi varsinkin rikkaat kädestä-suuhun kotitaloudet poikkeavat toisistaan euromaiden välillä voimistaen entisestään euroalueen rahapolitiikan asymmetrisia vaikutuksia. Tutkimusaaltojen välillä estimaatit ovat suurelta osin johdonmukaisia, mikä viittaa siihen, ettei tutkimusaallon valinta vaikuta merkittävästi saatuihin likviditeettirajoitteisten kotitalouksien osuuksien estimaatteihin.