Ilkka Kanervan ulkopoliittinen toiminta 1979-1995
Huuki, Manolis (2022-10-31)
Ilkka Kanervan ulkopoliittinen toiminta 1979-1995
(31.10.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022120869982
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022120869982
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin kokoomuslaisen Ilkka Kanervan (1948-2022) ulkopoliittista toimintaa kansanedustajana vuosina 1979-1995. Kansallinen kokoomus oli oppositiopuolue vaalikausina 1979-1987. Vaalikausina 1987-1995 puolue oli kahdesti hallitusvastuussa ja Kanerva ministerinä Holkerin ja Ahon hallituksissa. Kanerva oli jo teini-ikäisenä kiinnostunut ulkopolitiikasta ja hänen kiinnostuksensa asiaan jatkui koko hänen elämänsä aikana.
Kanervaa lähestyttiin henkilöhistoriallisella tutkimusmetodilla. Tavoitteeksi asetettiin osa- ja viipale-elämänkerrallinen tutkimus, jossa rajaus koski hänen ulkopoliittista toimintaa vuosina 1979-1995. Tutkimuksessa etsittiin vastausta siihen, mitä ja millaista ulkopoliittista toimintaa Kanervalla oli ja muuttuiko se tutkimuksen aikarajauksessa. Tutkimuskysymyksissä ulkopoliittiseksi toiminnaksi määriteltiin kaikki sellainen toiminta, joka oli kytköksissä ulkopoliittisiin kysymyksiin: kuten puheet, Kanervan ulkopoliittiset ehdotukset ja matkat ulkopoliittisista syistä. Lisäksi selvitettiin, muuttuiko Kanervan ajattelutapa tai toiminta vuosina 1979-1995.
Tutkimuksen primääriaineistoiksi rajautuivat haastattelut, Nykypäivän artikkelit, puoluevaltuuston ja ulkoasiainvaliokunnan keskustelupöytäkirjat. Haastatteluilla kartoitettiin Kanervan ja muiden kokoomuksessa toimineiden aikalaisten näkemyksiä Kanervan ulkopoliittisesta toiminnasta. Kanervan toimintaa kokoomuksessa tutkittiin puoluevaltuuston aineistosta. Vastaavasti ulkoasiainvaliokunnan aineisto avasi Kanervan ulkopoliittista valiokuntatyöskentelyä. Kanervan osallistuminen puoluevaltuuston kokouksiin väheni 1990-luvulla. Aikarajauksen loppuvaiheiden selvittämiseksi aineistonkeruuta laajennettiin sanomalehti Nykypäivään.
Kokoomuksen vuodesta 1966 jatkunut oppositiokausi johtui puolueen ulkopoliittisen kelpoisuuden kyseenalaistamisesta. Presidentti Kekkonen, muut puolueet ja Neuvostoliitto estivät ulkopolitiikkaan vedoten pääsyn hallitukseen. Kanerva pyrki toiminnallaan saamaan kokoomuksen hallituskelpoiseksi. Tavoitteen saavuttamiseksi hän tuki vahvasti Paasikiven-Kekkosen linjaa. Kanerva auttoi kokoomuksen puoluejohtoa saavuttamaan Kekkosen, muiden puolueiden ja Neuvostoliiton hyväksynnän hallitukseen pääsylle tukemalla virallista ulkopolitiikkaa.
Kanerva kanta ulkopoliittiseen linjaan muuttui kylmän sodan lopussa. Hän tuki puolueen EY-linjaa ja hylkäsi Paasikiven-Kekkoseen-linjaa koskeneen puolueettomuuskäsitteen vuonna 1991 korvaten sen sotilaallisen liittoutumattomuuden käsitteellä.
Kanervaa lähestyttiin henkilöhistoriallisella tutkimusmetodilla. Tavoitteeksi asetettiin osa- ja viipale-elämänkerrallinen tutkimus, jossa rajaus koski hänen ulkopoliittista toimintaa vuosina 1979-1995. Tutkimuksessa etsittiin vastausta siihen, mitä ja millaista ulkopoliittista toimintaa Kanervalla oli ja muuttuiko se tutkimuksen aikarajauksessa. Tutkimuskysymyksissä ulkopoliittiseksi toiminnaksi määriteltiin kaikki sellainen toiminta, joka oli kytköksissä ulkopoliittisiin kysymyksiin: kuten puheet, Kanervan ulkopoliittiset ehdotukset ja matkat ulkopoliittisista syistä. Lisäksi selvitettiin, muuttuiko Kanervan ajattelutapa tai toiminta vuosina 1979-1995.
Tutkimuksen primääriaineistoiksi rajautuivat haastattelut, Nykypäivän artikkelit, puoluevaltuuston ja ulkoasiainvaliokunnan keskustelupöytäkirjat. Haastatteluilla kartoitettiin Kanervan ja muiden kokoomuksessa toimineiden aikalaisten näkemyksiä Kanervan ulkopoliittisesta toiminnasta. Kanervan toimintaa kokoomuksessa tutkittiin puoluevaltuuston aineistosta. Vastaavasti ulkoasiainvaliokunnan aineisto avasi Kanervan ulkopoliittista valiokuntatyöskentelyä. Kanervan osallistuminen puoluevaltuuston kokouksiin väheni 1990-luvulla. Aikarajauksen loppuvaiheiden selvittämiseksi aineistonkeruuta laajennettiin sanomalehti Nykypäivään.
Kokoomuksen vuodesta 1966 jatkunut oppositiokausi johtui puolueen ulkopoliittisen kelpoisuuden kyseenalaistamisesta. Presidentti Kekkonen, muut puolueet ja Neuvostoliitto estivät ulkopolitiikkaan vedoten pääsyn hallitukseen. Kanerva pyrki toiminnallaan saamaan kokoomuksen hallituskelpoiseksi. Tavoitteen saavuttamiseksi hän tuki vahvasti Paasikiven-Kekkosen linjaa. Kanerva auttoi kokoomuksen puoluejohtoa saavuttamaan Kekkosen, muiden puolueiden ja Neuvostoliiton hyväksynnän hallitukseen pääsylle tukemalla virallista ulkopolitiikkaa.
Kanerva kanta ulkopoliittiseen linjaan muuttui kylmän sodan lopussa. Hän tuki puolueen EY-linjaa ja hylkäsi Paasikiven-Kekkoseen-linjaa koskeneen puolueettomuuskäsitteen vuonna 1991 korvaten sen sotilaallisen liittoutumattomuuden käsitteellä.