”Haluuk sä et sun lapses oppii matikkaa vai oppii istumaan paikallas.” : Laadullinen tapaustutkimus toiminnallisesta matematiikan opettamisesta 3.–6.-luokilla

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia näkemyksiä alakoulun 3.–6.-luokan opettajilla oli matematiikasta ja toiminnallisesta opettamisesta. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisena oppiaineena matematiikkaa pidetään, millaisia haasteita sen opettamisessa on sekä mitä hyötyä ja haittoja toiminnallinen opettaminen tuo matematiikan opetukseen ja sen suunnitteluun. Valtakunnallisen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan opetuksessa hyödynnetään erilaisia työtapoja sekä annetaan tilaa oppilaille kokeilemiselle, havainnoimiselle, toiminnallisuudelle ja liikkumiselle. Inklusiivisten oppilasryhmien myötä koulujen oppilasaines on muuttunut yhä heterogeenisemmaksi, joka luo tarpeita erilaisille oppimispoluille. Opittavan sisällön lisäksi tulee alkaa pohtia uusia tapoja niiden opettamiseksi. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkimusaineistoa kerättiin haastattelemalla kahdeksaa 3.–6.-luokkaa opettavaa opettajaa. Opettajista seitsemän oli luokanopettajia ja yksi oli erityisopettaja. Teemahaastattelun teemat koostuivat kahdesta pääteemasta: matematiikasta ja toiminnallisesta opettamisesta. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tutkimustuloksista ilmeni, että opettajat näkivät matematiikan innostavana ja tärkeänä oppiaineena, vaikka se oli osalle itselleen ollut aikoinaan haastavaa. Suurimpana haasteena matematiikan opettamisessa opettajat näkivät suuret tasoerot oppilaiden välillä. Toiminnallisten menetelmien ja erilaisten oppimisympäristöjen käytön nähtiin monipuolistavan opetusta sekä lisäävän eriyttämisen mahdollisuuksia, oppilaiden aktiivisuutta ja motivaatiota. Lisäksi toiminnallisten menetelmien nähtiin tukevan oppilaiden matemaattista ymmärtämistä ja ratkaisustrategioiden kehittymistä. Tutkimuksen mukaan opettajat näkivät oppimistulosten parantuneen, mutta opettajilla ei ollut selkeää näkemystä siitä, että matematiikan oppimistulokset olisivat parantuneet juuri toiminnallisen opetuksen seurauksena. Tämän tapaustutkimuksen tulosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että toiminnallisilla menetelmillä ja erilaisilla oppimisympäristöillä oli opettajien mielestä positiivinen vaikutus oppilaiden motivaation herättämiseen matematiikkaa kohtaan, positiivisten kokemusten luomiseen, jaksamiseen oppituntien ja koulupäivien aikana sekä oppilaiden minäpystyvyyden ruokkimiseen.