Ailo – Pienen poron suuri seikkailu -elokuvan ääniraita katsojan luontosuhteen luojana

Abstract

<p>Tämä tutkimusartikkeli tarkastelee ranskalaisen ohjaajan Guillaume Maidatchevskyn <em>Ailo – Pienen poron suuri seikkailu </em>(Aïlo: Une odyssée en Laponie, Ranska 2018) luontodokumenttia ekomusikologisesta ja audiovisuaalisesta näkökulmasta.</p><p>Teoksellaan Maidatchevsky kertoo Ailon tarinan, poronvasan ensimmäisen vuoden Lapin maisemissa. Tarinallisena ja perheille suunnattuna luontoelokuvana <em>Ailo </em>tutustuttaa katsojat niin Lapin luontoon kuin sen eläimiin. Artikkelissa hyödynnän tarinallistamisen ja luontosuhteen käsitteitä sekä ekomusikologista näkökulmaa. Metodina sovellan kriittiseen lähiluentaan pohjautuvaa audiovisuaalista analyysia itse elokuvan analyysissa. Etsin vastauksia muun muassa siihen, millaisen luontosuhteen Ailo-elokuvan äänimaailma saa aikaan.</p><p><em>Ailo</em>:n äänimaailma on hyvin selkeä. Sen eri osa-alueet (äänitehosteet, taustakerronta ja musiikki) ovat eriytyneitä, ja niillä on elokuvassa tietty rooli. Nämä roolit saavat aikaan tietynlaisen keinotekoisuuden, joka on ristiriidassa kuvaraidan autenttisuuspyrkimyksiin.<br></p>