Yliopistosta valmistuneiden alueellinen sijoittuminen, työllistyminen ja liikkuvuus Suomen sisällä

Abstract

Tutkimuksessa tutkitaan yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulutuksen suorittaneiden sijoittumista sekä alueellisesti maakuntatasolla että pääasiallisen toiminnan mukaan vuosi valmistumisen jälkeen. Tutkimuksessa analysoidaan sijoittumista koko maan tasolla jokaisen yliopiston päätoimipisteen osalta lukuun ottamatta Maanpuolustuskorkeakoulua. Yliopistokeskukset ja emoyliopistojen sivutoimipisteet on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle tilastoaineistojen saatavuuteen ja käytettävyyteen liittyvien puutteiden vuoksi. Valmistuneiden sijoittumista pääasiallisen toiminnan mukaan tutkitaan yliopistojen lisäksi myös koulutusaloittain. Valmistuneiden sijoittumista vertaillaan alueellisesti yliopistoittain ja pääasiallisen toiminnan mukaan. Lisäksi verrataan missä määrin ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulutuksen suorittaneiden sijoittumistiedot eroavat toisistaan. Tutkimuksen aineistona käytetään ensisijaisesti Opetushallituksen tuottamaa maksutonta Vipunen tietokantaa ja toissijaisesti Tilastokeskuksen StatFin-tietokantaa. Aineisto on luokiteltu ja rajattu käsittämään ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulutuksen suorittaneisiin vuosien 2016–2020 aikana. Tutkimusmenetelminä käytetään tilastollisia- ja kartografisia menetelmiä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on inhimillisen pääomaan (Human Capital) liittyvät teoriat erityisesti alueellisten vaikutusten ja alueellisen liikkuvuuden näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittavat, että Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulutuksen suorittaneet sijoittuvat valmistumisen jälkeen väkiluvultaan ja korkeakoulutettujen määriltään ensisijaisesti väestöpohjaltaan suurimpiin maakuntiin eli Uudellemaalle, Pirkanmaalle, Varsinais-Suomeen ja Pohjois Pohjanmaalle. Uudenmaan asema on valmistuneiden sijoittumisessa ylivertainen jopa muihin suuriin maakuntiin verrattuna. Sijoittumisessa pääasiallisen toiminnan mukaan ei ole merkittävää eroa yliopistojen maantieteellisen sijainnin tai yliopiston koon perusteella, vaan erot perustuvat tutkinnon suorittaneiden koulutusalaan ja kieleen. Tutkinnon suorittaneiden todennäköisyys sijoittua työlliseksi on korkein ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla terveys- ja hyvinvointi-, kasvatus- ja tekniikan alan koulutusalan tutkinnon suorittaneilla. Tohtorintutkinnon suorittaneilla työlliseksi sijoittumisen todennäköisyys on korkein terveys- ja hyvinvointi- sekä yhteiskunnallisen alan tutkinnon suorittaneilla. Sijoittumista työlliseksi lisää tutkinnon suorittaminen ruotsinkielisessä yliopistossa Suomessa. Ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulutuksen suorittaneiden välillä löytyy eroja etenkin alueellisessa sijoittumisessa. Tutkijakoulutuksen suorittaneet jäävät todennäköisemmin omaan koulutusmaakuntaansa tai sijoittuivat ulkomaille kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet.

This study examines regional placement of people who have completed master’s degree and doctoral education at the university at the province level (Nuts 3) and according to the main type of activity one year after graduation. The research analyses regional placement nationwide from every university’s main office excluding the National Defence University. University consortiums and branches of university main offices are not included in research due to the usability issues concerning the lack of data. The research includes graduate’s placement according to the type of activity as well as the field of study. The placement of graduates is compared regionally by university and by main type of activity. In addition, the regional placement of master’s degree and doctoral education graduates are compared and researched how they differ from each other. The research data is primarily from the free Vipunen database produced by the Finnish National Agency for Education and secondarily from the Statistics Finland StatFin database. The data is classified and limited to those who have completed master’s degree and doctoral education during the years 2016-2020. Statistical- and cartographic methods are used as research methods. The theoretical framework of the research is theories related to human capital and especially from the regional impact and regional mobility point of view. The research results show that those who have completed master’s degree and doctoral education in Finland are primarily located in the provinces with the largest population and the number of people with higher education which are Uusimaa, Pirkanmaa, Varsinais-Suomi and Pohjois-Pohjanmaa. The position of Uusimaa in the placement of graduates is superior even compared to other large provinces. There is no significant difference in placement according to the main type of activity based on the geographical location of the universities or the size of university. The differences are more based on the graduate’s field of study and language of the degree. The probability of graduates being employed is highest among those who have completed master’s degree in health and welfare, education and engineering, manufacturing, and construction. For those who have completed doctorate school, the probability of employment is highest among those who have completed degree in health and welfare and social sciences, journalism and information. Completing a degree at a Swedish-speaking university in Finland increases changes of being employed. Differences can be found between those who have completed master’s degree and doctoral education, especially in the terms of regional placement. Those who have completed doctoral education are more likely to stay in their own province of education or have settled abroad than those who have completed master’s degree.