TULEHDUKSELLISET SYDÄNSAIRAUDET: OIREET, HOITO JA ENNUSTE

Abstract

Tulehdukselliset sydänsairaudet ovat huonosti tunnettuja nuorten ja työikäisten sairauksia. Tämä hanke on kirjallisuuskatsaus sydänsarkoidoosista ja jättisolumyokardiitista. Esittelen niiden taudinkuvan, diagnostiikan, hoidin ja sairauksiin liittyvät rytmihäiriöt sekä niiden ablaatiohoidon pääpiirteittäin. Tietoa kirjallisuuskatsaukseen on haettu PubMed-tietokannasta englannin kielellä sarkoidoosiin, sydänsarkoidoosiin, jättisolumyokardiittiin, niiden esiintyvyyteen, diagnostiikkaan, hoitoon, ennusteeseen, kammioarytmioihin sekä ablaatioon liittyvillä hakusanoilla. Työ on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tulehdukselliset sydänsairaudet ovat harvinaisia sairauksia, mutta sydänsarkoidoositapausten on Suomessa todettu lisääntyneen 1980-luvun lopulta 20-kertaisesti. Ei tiedetä, onko kyse todellisesta lisääntymisestä vai diagnostiikan paranemisesta. Molemmat taudit ovat vakavia, potentiaalisesti fataaleja ja nopeasti eteneviä, minkä vuoksi varhainen diagnosointi sekä hoidon aloitus ovat tärkeitä. Tautien tunnistaminen ja diagnosointi voi edelleen olla haastavaa, jossa diagnoosin kulmakivenä on taudin osoitus sydänlihaksesta otetussa koepalassa. Hoitoon liittyy molemmissa sairauksissa vielä avoimia kysymyksiä koskien esimerkiksi seurantaa sekä immunosuppressivista hoitoa, erityisesti hoidon jatkuessa pidempään. Molempiin tauteihin liittyy suuri vakavien rytmihäiriöiden riski ja kammioarytmiakuorma voi olla varsin suurta. Rytmihäiriölääkkeistä on hyötyä, mutta osalla esiintyy silti hallitsemattomia kammiorytmihäiriöitä niistä huolimatta. Katetriablaatiota on kokeiltu sydänsarkoidoosissa vaihtelevin tuloksin. Jättisolumyokardiittia sairastavilla julkaisuja ablaatioista löytyy pääasiassa potilastapauksina. Taudin vaiheella vaikuttaisi olleen vaikutusta ablaatiohoitojen lopputuloksiin. Kaikkiaan rytmihäiriöitä ei toimenpiteellä välttämättä saada poistettua hankalan sijainnin vuoksi tai taudin jatkuessa, jolloin uusia kiertoaktivaation mahdollistavia alueita voi muodostua. Lisää tutkimuksia tarvitaan koskien molempia sairauksia. Hoitolinjoissa on paljon vaihtelua ja ne pohjautuvat paikallisiin käytäntöihin, asiantuntijoiden muodostamiiin suosituksiin sekä osin pieniin ja retrospektiivisiin tutkimuksiin. Kansainvälisistä rekistereistä voisi olla hyötyä suurempien aineistojen keräämiseksi ja hoitokäytäntöjen standardoimiseksi.