Pienen osakeyhtiön varojenjaon kokonaisveroasteen minimointi : Yrittäjän päätöksenteko varojenjakotilanteessa
Kaleva, Taneli (2022-11-29)
Pienen osakeyhtiön varojenjaon kokonaisveroasteen minimointi : Yrittäjän päätöksenteko varojenjakotilanteessa
(29.11.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301163112
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301163112
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on tutkia pienen osakeyhtiön varojenjaon verotusta sekä osakeyhtiön että sen osakkeenomistajan näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on etsiä verotuksellisesti edullisin tapa varojenjakoon ja tutkia yrittäjien päätöksentekoprosessia varojenjaossa. Tutkielma etsii syitä verotuksellisesti edullisinten ja yrittäjien todellisuudessa tekemien päätösten mahdollisten erojen takana. Tutkielman päätutkimuskysymykset ovat näin ollen:
Miten osakeyhtiön eri varojenjakotapoja verotetaan ja miten varojenjakotavoista voidaan valita veroja minimoiva yhdistelmä?
Millaisia yrittäjien päätökset todellisuudessa ovat varojenjaon päätöksentekotilanteessa ja miten tämä eroaa veroja minimoivasta ratkaisuista? Mitä syitä eroavaisuuksien takaa löytyy?
Tutkielma toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmillä kokonaisvaltaisen käsityksen saamiseksi. Tutkielmassa toteutettiin puolistrukturoidut haastattelut, joihin oli valmiiksi luotu kysymysrunko, mutta joka jätti tilaa avoimelle pohdinnalle ja uusille kysymyksille. Tutkielmassa on käytetty toiminta-analyyttistä tutkimusotetta.
Varojenjaon verosuunnittelu kannattaa aloittaa luontoiseduista. Luontoisetu kannattaa lähtökohtaisesti hyödyntää, jos sitä käyttäisi muutenkin. Auto- ja asuntoedun kohdalla tulee todellista hyötyä verrata verotukselliseen hyötyyn. Tämän jälkeen yrityksestä kannattaa maksaa muut verovapaat edut, jos niitä käyttäisi muutenkin. Etujen suunnittelun jälkeen siirrytään palkan tason sovittamiseen. Halvimmillaan pääomatuloksi luettavia varoja saa maksettua 26 prosentin kokonaisverorasituksella, joten ansiotuloveroprosentti kannattaa nostaa ainakin tälle tasolle. Sen jälkeen tulee maksaa ainakin huojennettu osinko, joka on kahdeksan prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta. Jos huojennetun osingon jälkeen jäädään vielä tavoitetulotason alle, varojenjakotapa tulee päättää siten, että ansio- ja pääomatuloveroprosenttien marginaaliveroprosentit pysyvät lähellä toisiaan.
Verosuunnittelu ja varojenjaon päätöksenteko ovat aina yksilöllisiä ja lähtevät osakkeenomistajan tavoitteista. Usein pienen osakeyhtiön verosuunnitteluun tarvitaan ulkoisen konsultin apua. Verotuksellisesti edullisimmasta ratkaisusta varojenjaossa voidaan erota monesta eri syystä. Näitä syitä ovat muun muassa osakkeenomistajan tiedon tai ajan puute, verosuunnittelulla saavutettavan hyödyn pienuus, ulkoisen konsultin kallis hinta, osakaspohja ja osakassopimus tai jokin pitkäjänteinen suunnitelma, kuten yrityskauppa, sukupolvenvaihdos tai rakennejärjestely. Verosuunnittelun tulevaisuutta leimaa epävarmuus verotuksen muutoksista ja yhä nopeammat muutokset vaativat yrittäjiltä nopeampaa sopeutumista ja ulkoisen konsultin rooli tulee jopa kasvamaan tulevaisuudessa.
Miten osakeyhtiön eri varojenjakotapoja verotetaan ja miten varojenjakotavoista voidaan valita veroja minimoiva yhdistelmä?
Millaisia yrittäjien päätökset todellisuudessa ovat varojenjaon päätöksentekotilanteessa ja miten tämä eroaa veroja minimoivasta ratkaisuista? Mitä syitä eroavaisuuksien takaa löytyy?
Tutkielma toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmillä kokonaisvaltaisen käsityksen saamiseksi. Tutkielmassa toteutettiin puolistrukturoidut haastattelut, joihin oli valmiiksi luotu kysymysrunko, mutta joka jätti tilaa avoimelle pohdinnalle ja uusille kysymyksille. Tutkielmassa on käytetty toiminta-analyyttistä tutkimusotetta.
Varojenjaon verosuunnittelu kannattaa aloittaa luontoiseduista. Luontoisetu kannattaa lähtökohtaisesti hyödyntää, jos sitä käyttäisi muutenkin. Auto- ja asuntoedun kohdalla tulee todellista hyötyä verrata verotukselliseen hyötyyn. Tämän jälkeen yrityksestä kannattaa maksaa muut verovapaat edut, jos niitä käyttäisi muutenkin. Etujen suunnittelun jälkeen siirrytään palkan tason sovittamiseen. Halvimmillaan pääomatuloksi luettavia varoja saa maksettua 26 prosentin kokonaisverorasituksella, joten ansiotuloveroprosentti kannattaa nostaa ainakin tälle tasolle. Sen jälkeen tulee maksaa ainakin huojennettu osinko, joka on kahdeksan prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta. Jos huojennetun osingon jälkeen jäädään vielä tavoitetulotason alle, varojenjakotapa tulee päättää siten, että ansio- ja pääomatuloveroprosenttien marginaaliveroprosentit pysyvät lähellä toisiaan.
Verosuunnittelu ja varojenjaon päätöksenteko ovat aina yksilöllisiä ja lähtevät osakkeenomistajan tavoitteista. Usein pienen osakeyhtiön verosuunnitteluun tarvitaan ulkoisen konsultin apua. Verotuksellisesti edullisimmasta ratkaisusta varojenjaossa voidaan erota monesta eri syystä. Näitä syitä ovat muun muassa osakkeenomistajan tiedon tai ajan puute, verosuunnittelulla saavutettavan hyödyn pienuus, ulkoisen konsultin kallis hinta, osakaspohja ja osakassopimus tai jokin pitkäjänteinen suunnitelma, kuten yrityskauppa, sukupolvenvaihdos tai rakennejärjestely. Verosuunnittelun tulevaisuutta leimaa epävarmuus verotuksen muutoksista ja yhä nopeammat muutokset vaativat yrittäjiltä nopeampaa sopeutumista ja ulkoisen konsultin rooli tulee jopa kasvamaan tulevaisuudessa.