Itsekriminointisuoja verotuksessa
Salminen, Essi (2023-01-10)
Itsekriminointisuoja verotuksessa
(10.01.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301163032
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301163032
Tiivistelmä
Verotus perustuu suurelta osin verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuuden ja sivullisten tiedonantovelvollisuuden perusteella saatuihin tietoihin, joista säädetään esimerkiksi verotusmenettelystä (VML) annetun lain 2 ja 3 luvuissa. Oikeudenkäymiskaaren (OK) 17:18 säädetään rikosprosessissa sovellettavasta itsekriminointisuojasta eli oikeudesta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Ilmoittamisvelvollisuus verotusmenettelyssä ja esitutkinnan aikaansaama itsekriminointisuoja rikosoikeudenkäynnissä sisältävät toisiinsa nähden ristiriidassa olevia velvollisuuksia ja oikeuksia. Verovelvollisella on laaja ilmoittamisvelvollisuus ja hänen tulee veronkorotuksen uhalla antaa Verohallinnolle verotusta varten oikeat ja riittävät tiedot, mutta toisaalta itsekriminointisuojasta seuraa rikoksesta epäillylle oikeus vaieta esitutkinnan aikana seikoista, jotka puhuvat häntä vastaan rikosasiassa.
Itsekriminointisuojan laajuutta määritettäessä vaakakupissa on yhtäältä verovelvollisen oikeusturva ja toisaalta tehokas verotusmenettely. Itsekriminointisuojan laajuutta määritettäessä tulisi löytää tasapaino näiden vastakkaisten intressien välillä. Itsekriminointisuojan taustalla on epäillyn oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja suoja on vahvimmillaan nimenomaan rikosprosessissa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää oikeusdogmaattista metodia käyttäen itsekriminointisuojan sisältö ja soveltamisala rikosprosessin ulkopuolisessa hallinnollisessa menettelyssä, tarkemmin ottaen verotusmenettelyssä tämänhetkisten säännösten ja oikeuskäytännön valossa. Tutkimuskysymyksenä on, mikä on itsekriminointisuojan sisältö ja laajuus nykylainsäädännön sekä oikeuskäytännön valossa verotuksessa?
Tutkielman johtopäätösten mukaan oikeustila on selkeytynyt oikeuskäytännön myötä, mutta itsekriminointisuojan laajuuteen ja soveltamiseen liittyy edelleen avoimia kysymyksiä. Selvää on, että itsekriminointisuoja oikeuttaa vaikenemaan rikosprosessissa. Itsekriminointisuojan vaikutukset ovat muussa kuin rikosprosessissa rajalliset. Itsekriminointisuoja ei oikeuta vaikenemiseen puhtaassa verotusmenettelyssä, jossa henkilön edellytetään verotusmenettelylain nojalla antamaan tietoja. Itsekriminointisuoja tulee kuitenkin sovellettavaksi muussa kuin rikosprosessissa silloin, kun kyse on samaan aikaan vireillä olevista hallinnollisesta menettelystä ja rikosprosessista, jotka koskevat samaa asiaa. Epävarmuutta ja tulkinnanvaraisuutta liittyy kuitenkin siihen, miten paljon vaikutusta voi olla ennakollisesti ennen esitutkinnan alkamista. Itsekriminointisuojan tuoman vaikenemisoikeuden laajeneminen kohti oikeutta valehteluun koettelee suojan rajoja. Lisäksi käsittelen tutkielmassani, missä määrin itsekriminointisuoja suojaa veronkorotusta määrättäessä, eli niin kutsutussa hallinnollisessa rikosprosessissa. Veronkorotusten on katsottu rinnastuvan rikosoikeudelliseen rangaistukseen, jolloin EIS 6 artiklan mukaiset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset tulee ottaa huomioon.
Itsekriminointisuojan laajuutta määritettäessä vaakakupissa on yhtäältä verovelvollisen oikeusturva ja toisaalta tehokas verotusmenettely. Itsekriminointisuojan laajuutta määritettäessä tulisi löytää tasapaino näiden vastakkaisten intressien välillä. Itsekriminointisuojan taustalla on epäillyn oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja suoja on vahvimmillaan nimenomaan rikosprosessissa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää oikeusdogmaattista metodia käyttäen itsekriminointisuojan sisältö ja soveltamisala rikosprosessin ulkopuolisessa hallinnollisessa menettelyssä, tarkemmin ottaen verotusmenettelyssä tämänhetkisten säännösten ja oikeuskäytännön valossa. Tutkimuskysymyksenä on, mikä on itsekriminointisuojan sisältö ja laajuus nykylainsäädännön sekä oikeuskäytännön valossa verotuksessa?
Tutkielman johtopäätösten mukaan oikeustila on selkeytynyt oikeuskäytännön myötä, mutta itsekriminointisuojan laajuuteen ja soveltamiseen liittyy edelleen avoimia kysymyksiä. Selvää on, että itsekriminointisuoja oikeuttaa vaikenemaan rikosprosessissa. Itsekriminointisuojan vaikutukset ovat muussa kuin rikosprosessissa rajalliset. Itsekriminointisuoja ei oikeuta vaikenemiseen puhtaassa verotusmenettelyssä, jossa henkilön edellytetään verotusmenettelylain nojalla antamaan tietoja. Itsekriminointisuoja tulee kuitenkin sovellettavaksi muussa kuin rikosprosessissa silloin, kun kyse on samaan aikaan vireillä olevista hallinnollisesta menettelystä ja rikosprosessista, jotka koskevat samaa asiaa. Epävarmuutta ja tulkinnanvaraisuutta liittyy kuitenkin siihen, miten paljon vaikutusta voi olla ennakollisesti ennen esitutkinnan alkamista. Itsekriminointisuojan tuoman vaikenemisoikeuden laajeneminen kohti oikeutta valehteluun koettelee suojan rajoja. Lisäksi käsittelen tutkielmassani, missä määrin itsekriminointisuoja suojaa veronkorotusta määrättäessä, eli niin kutsutussa hallinnollisessa rikosprosessissa. Veronkorotusten on katsottu rinnastuvan rikosoikeudelliseen rangaistukseen, jolloin EIS 6 artiklan mukaiset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset tulee ottaa huomioon.