Fokuksessa lapsen katse – alakoulun opettajan toiminta ja ulkonäkö suomalaisissa lastenkirjoissa 2010-luvun lopulla

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää, millaisena suomalaisen nykylastenkirjallisuuden fiktiiviset oppilaat näkevät fiktiivisen opettajansa. Fokalisoituina olivat siis opettajahahmot ja fokalisoijina oppilashahmot. Tutkielman otsikon ilmaus ”lapsen katse” viittaa tähän fokalisaatioperspektiiviin, joka ei ole todellinen, vaan aikuisen kirjailijan ja kuvittajan luoma tarina. Tutkielmassa tarkasteltiin sekä opettajahahmojen ulkonäköä että toimintaa, joita kuvattiin analysoiduissa lastenkirjoissa niin kielellisin kuin visuaalisinkin keinoin. Tutkielman toinen keskeinen tarkoitus oli selvittää, miten kaksoisyleisöä puhutellaan suomalaisen nykylastenkirjallisuuden opettajakuvauksissa, ja millaisia opettajamielikuvia kaksoispuhutteleva teksti tuottaa.

Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä suomalaisesta lastenkirjasta. Aineiston kirjat on julkaistu vuosina 2015–2019, ja niiden oletettua lukijakuntaa ovat 6–12-vuotiaat lapset. Kirjojen keskeinen tapahtumapaikka oli alakoulu, ja niissä esiintyi vähintään yksi realistinen opettajahahmo. Yhdestä kirjasta analysoitiin kaksi kohtausta, kahdeksasta kirjasta yksi kohtaus. Kaikki kymmenen analysoitua kohtausta sisälsivät runsaasti kielellisiä ilmauksia opettajahahmosta sekä piirroskuvan, jossa opettajahahmo esiintyi.

Aineiston tekstianalyysi toteutettiin laadullisena sisällönanalyysinä ja kuva-analyysi määrällisenä ja laadullisena sisällönanalyysinä. Tutkielman tulokset osoittivat, että analysoitujen lastenkirjojen kohtauksissa esiintyi sekä tekstissä että kuvissa ilmenevää fokalisaatiota. Tekstissä fokalisaatio toteutui sisäisen tai ulkoisen fokalisaation keinoin tai näiden yhdistelmänä. Opettajahahmon toimintaa kuvattiin analysoiduissa kohtauksissa sekä kielellisesti että visuaalisesti. Opettajahahmon ulkonäköä kuvattiin pääasiassa visuaalisin keinoin.

Analysoidusta aineistosta nousi esille opettajahahmo, joka toiminnallaan tai ulkonäöllään aiheutti oppilashahmoissa hämmennystä tai huolta. Tarkoituksellinen inkoherenssi, inkongruenssi ja ironia olivat tyypillisiä kerronnan keinoja niissä kirjojen kohtauksissa, joissa opettajaa representoiva henkilöhahmo käyttäytyi kummallisella tavalla. Aineiston opettajat eivät olleet pelkästään oppilaitaan hämmentäviä, vaan myös turvallisia, luotettavia, oppilaistaan välittäviä ja ystävällisiä hahmoja. Tällainen myönteinen opettajakuva vastasi aiempien tutkielmien tuloksia. Kuudessa tutkimusaineiston kirjassa opettaja oli oletetusti mies, ja kolmessa kirjassa oletetusti nainen. Opettajahahmojen ulkonäkö ja vaatetus olivat analysoiduissa kuvissa usein konservatiivisia. Kuvat vahvistivat perinteisiä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ilmentymiä.

Analysoiduissa kohtauksissa sekä opettajahahmojen ulkonäön että toiminnan verbaaliset ja visuaaliset kuvaukset olivat keskenään säännönmukaisia, eli merkittäviä viitteitä tekstin ja kuvan välisestä jännitteestä tai ”epäsuhdasta” ei löytynyt. Analysoiduista kohtauksista löytyi kaksoisyleisön puhuttelua erityisesti silloin, kun opettajan toimintaa kuvattiin parodisesti vallalla olevan opettajadiskurssin vastaisena. Lastenkirjojen kielellinen ironia voidaan nähdä erityisesti aikuisten puhuttelun keinona, sillä aikuiset pystyvät tulkitsemaan ironista tekstiä eri lähtökohdista kuin lapsilukijat, joiden kirjallinen kompetenssi on vasta kehittymässä.