Vankien perusoikeuksien rajoittaminen koronaviruspandemian aikana

Abstract

Tutkielmassani selvitän, miten vankien perusoikeuksia rajoitettiin koronaviruspandemian aikana ja sitä, voidaanko näitä rajoitustoimenpiteitä pitää perusoikeusjärjestelmämme kannalta oikeutettuina. Aineistona tutkielmassani käytän eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuja ja vuosikertomuksia sekä oikeuskirjallisuutta ja lainvalmisteluaineistoja. Tarkastelen myös sitä, miten kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ovat vaikuttaneet vankien perusoikeuksiin ja niiden rajoittamiseen koronaviruspandemian aikana. Käytän aineistonani myös Rikosseuraamuslaitoksen teettämiä vankilaelämän laatua kartoittaneita tutkimuksia ja Kriminaalihuollon tukisäätiön raportteja ja lausuntoja. Tarkastelen vankien perusoikeuksia kansainvälisten suositusten, kuten esimerkiksi CPT:n suositusten, Nelson Mandela –sääntöjen ja Eurooppalaisten vankilasääntöjen avulla. Nostan tutkielmassani esiin myös aiheeseen liittyviä ulkomaisia esimerkkejä.

Tutkielmani metodi on siltä osin lainopillinen, kun tutkin aihettani säänteleviä normeja ja niiden tulkinnallista merkityssisältöä. Tutkielmassani tuotan tietoa voimassa olevan ja koronaviruspandemian aikana voimassa olleen oikeuden sisällöstä kuvaamalla vankien perusoikeudellista asemaa normaalioloissa ja koronaviruspandemian aikana. Tutkielmani metodia ei voida pelkistää perinteiseksi lainopiksi, joka keskittyy ensisijaisesti oikeusnormien tulkintaan ja systematisointiin. Pandemian kannalta relevanttien lainopillisten kysymysten paikantaminen ei nähdäkseni ole mahdollista tutustumatta ympäröivään yhteiskuntatodellisuuteen. Tutkielmassani harjoitan pääosin oikeuteen kohdistuvaa sisäistä kritiikkiä, kun ammennan mittapuun esittämälleni kritiikille oikeuden pinnanalaisten kerrostumien normatiivisista periaatteista.

Tutkielmassani osoitan, että vaikka perusoikeusuudistuksen yhteydessä katsottiinkin, että perusoikeuksien rajoituksista tulee säätää lailla, on tästä vaatimuksesta jouduttu luopumaan koronaviruspandemian aikana. Kun tehokasta lainsäädäntöä tai aiempaa kokemusta pandemian leviämisen ehkäisemiseksi ei ollut käytettävissä, käytettiin lain sijaan ohjeistuksia ja suosituksia vastaamaan yhteiskunnassa äkillisesti ilmenneeseen kriisitilanteeseen. Vankien perusoikeuksien osalta tämä ilmeni siinä, kun vankiloiden koronarajoitukset eivät pandemian alkuvaiheessa perustuneet suoraan lakiin. Vaikka rajoitustoimia ei välttämättä tarkoitettu laitosvaltaopin alaan kuuluviksi, niin siitä voidaan katsoa olleen tosiasiassa kyse, kun vankien perusoikeuksia rajoitettiin ilman lakiperustaa. Koronaviruspandemian aikana opitun tiedon perusteella voidaan todeta, että tällä hetkellä voimassa oleva lainsäädäntömme ei sisällä riittäviä työkaluja tulevista pandemioista tai muistakaan kriiseistä selviytymiseksi.