Avopuolison varallisuusoikeudellinen asema ja avopuolisoiden välisten sopimusten merkitys avoliiton päättyessä kuolemaan
Väli-Torala, Tanja (2023-01-13)
Avopuolison varallisuusoikeudellinen asema ja avopuolisoiden välisten sopimusten merkitys avoliiton päättyessä kuolemaan
(13.01.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301173251
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301173251
Tiivistelmä
Avoliittolain voimaantulosta huolimatta avopuolison turvaton asema avoliiton päättyessä kuolemaan nähdään oikeusjärjestyksessämme epäkohtana. Monesti avoliiton päättyessä osapuolten välillä ajankohtaistuu erilaisia varallisuusoikeudellisia erimielisyyksiä. Alkujaan selvältä vaikuttanut varallisuustilanne saattaa muuttua esimerkiksi omistuksen riitautuksen tai toisen osapuolen esittämän hyvitysvaatimuksen johdosta tai silloin, kun avopuolisoiden sopimukset sivuutetaankin pätemättöminä.
Tutkielman aiheena on avopuolison varallisuusasema avoliiton päättyessä kuolemaan sekä avopuolisoiden laatimien sopimusten merkitys tämän varallisuusaseman määräytymisen kannalta. Tutkielman tarkoituksena on selventää avolesken asemaa koskevaa oikeustilaa. Tarkasteltavassa tilanteessa vastakkain ovat avoleski ja kuolleen avopuolison kuolinpesä, joiden intressit ovat ristiriidassa avopuolison perinnönjakoa edeltävässä omaisuuden erottelussa. Tutkielmasta tehtävien johtopäätösten perusteella voidaan todeta, että avoliiton sääntelyn muuttaminen avolesken suojaamiseksi on vaikea tehtävä, kun halutaan säilyttää sen erillisyys avioliittoihin nähden. Tutkielma osoittaa, että omistussuhteiden riitauttaminen jäämistöerottelussa voi asettaa tuomioistuimen tai pesänjakajan hankalan tehtävän eteen, kun omistussuhteita koskevien sopimusten puuttuessa ne joutuvat tulkitsemaan osapuolten tahtoa objektiivisiin seikkoihin tukeutuen. Siitä huolimatta, että sopimus elossa olevan jäämistöstä on pätemätön, myös eron varalta laadituilla sopimuksilla saattaa olla merkitystä näyttönä avolesken varallisuusaseman jäsentymisessä. Kun avopuolisoilla ei ole mahdollisuutta periä puolisoaan lakisääteisesti, varmimmaksi jäämistösuunnittelun keinoksi puolisoiden välillä jää testamentin laatiminen toisen hyväksi, sillä sopimusten oikeusvaikutukset jäävät monesti riippumaan toisen osapuolen tahdosta. Avolesken turvaa olisi aiheellista vahvistaa lainsäädännön keinoin etenkin asumiseen ja yhteisomistukseen liittyen. Myös oikeuskäytännössä kaivataan tulevaisuudessa selkeää ohjausta tulkintaongelmien ennaltaehkäisemiseksi.
Tutkielma on laadittu lainopin tutkimusmenetelmää hyödyntäen. Tutkimuskysymyksiä lähestytään systematisoimalla ja tulkitsemalla aiheen kannalta merkityksellistä voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeusperiaatteita ja -käytäntöä sekä nostamalla esiin oikeuskirjallisuudessa käytyä keskustelua.
Tutkielman aiheena on avopuolison varallisuusasema avoliiton päättyessä kuolemaan sekä avopuolisoiden laatimien sopimusten merkitys tämän varallisuusaseman määräytymisen kannalta. Tutkielman tarkoituksena on selventää avolesken asemaa koskevaa oikeustilaa. Tarkasteltavassa tilanteessa vastakkain ovat avoleski ja kuolleen avopuolison kuolinpesä, joiden intressit ovat ristiriidassa avopuolison perinnönjakoa edeltävässä omaisuuden erottelussa. Tutkielmasta tehtävien johtopäätösten perusteella voidaan todeta, että avoliiton sääntelyn muuttaminen avolesken suojaamiseksi on vaikea tehtävä, kun halutaan säilyttää sen erillisyys avioliittoihin nähden. Tutkielma osoittaa, että omistussuhteiden riitauttaminen jäämistöerottelussa voi asettaa tuomioistuimen tai pesänjakajan hankalan tehtävän eteen, kun omistussuhteita koskevien sopimusten puuttuessa ne joutuvat tulkitsemaan osapuolten tahtoa objektiivisiin seikkoihin tukeutuen. Siitä huolimatta, että sopimus elossa olevan jäämistöstä on pätemätön, myös eron varalta laadituilla sopimuksilla saattaa olla merkitystä näyttönä avolesken varallisuusaseman jäsentymisessä. Kun avopuolisoilla ei ole mahdollisuutta periä puolisoaan lakisääteisesti, varmimmaksi jäämistösuunnittelun keinoksi puolisoiden välillä jää testamentin laatiminen toisen hyväksi, sillä sopimusten oikeusvaikutukset jäävät monesti riippumaan toisen osapuolen tahdosta. Avolesken turvaa olisi aiheellista vahvistaa lainsäädännön keinoin etenkin asumiseen ja yhteisomistukseen liittyen. Myös oikeuskäytännössä kaivataan tulevaisuudessa selkeää ohjausta tulkintaongelmien ennaltaehkäisemiseksi.
Tutkielma on laadittu lainopin tutkimusmenetelmää hyödyntäen. Tutkimuskysymyksiä lähestytään systematisoimalla ja tulkitsemalla aiheen kannalta merkityksellistä voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeusperiaatteita ja -käytäntöä sekä nostamalla esiin oikeuskirjallisuudessa käytyä keskustelua.