Yksin kammioonsa eristäytyneenä : Vanhan poikamiehen kirjalliset kuvaukset 1800-luvun alun Englannissa
Ala-Lehtimäki, Henna (2022-12-16)
Yksin kammioonsa eristäytyneenä : Vanhan poikamiehen kirjalliset kuvaukset 1800-luvun alun Englannissa
(16.12.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301193891
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301193891
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee naimaikäisten naimattomien miesten, ja vielä erityisemmin niin sanottujen vanhojen poikamiesten ("old bachelor"), kuvauksia 1800-luvun alkupuolen Englannissa. Lähdeaineistoni koostuu kolmesta kaunokirjallisesta teoksesta, joiden päähenkilöt ovat omien sanojensa mukaan vakaumuksenomaisesti vanhoja poikamiehiä ja joiden juonet kiinnittyvät tämän ympärille. Lisäksi teen katsauksia sanomalehtiaineistoon. Lähteiden pohjalta vastaan tutkimuskysymyksiini, jotka ovat: miten vanhoja poikamiehiä kuvattiin ja mitä yhteiskunnallisia sekä kulttuurisia syitä tälle kuvaustavalle oli. Metodinani toimii kontekstualisoiva kirjallisuusanalyysi.
Väitän, että teokset osallistuivat ylemmän keskiluokan perheen ja kodin ideaalien rakentamiseen. Tähän kuului vahvasti ajatus kahdesta erillisestä piiristä – yksityisestä sekä julkisesta –, missä miehillä ja naisilla oli omat tarkasti määritellyt sukupuoliroolinsa. Myös tarkastelemani poikamiehet edustivat ylempää luokkaa. Vertaamalla vanhaa poikamiestä niin ajan mies- kuin avioliitto- ja perheihanteisiin käy ilmi, että vapaaehtoisesti naimattomat miehet eivät istuneet ajan ideaaleihin, minkä vuoksi tapa kuvata heitä oli negatiivista sekä osin myös toiseuttavaa sekä kontrolloimaan pyrkivää.
1800-luvun Englannissa keskustelu naimattomuudesta sekä avioliitosta oli pinnalla, sillä vuosisadan aikana erityisesti ylempien luokkien avioliittojen määrä laski sekä avioitumisikä nousi. Argumentoin, että vanhojen poikamiesten problematiikka liittyi yleiseen huoleen avioliittojen suosion laskusta, mutta erityisesti huoleen naimattomien naisten kasvavasta lukumäärästä. Lisäksi kyse oli vahvasti myös luokasta. Loppupäätelmäni on, että vanhojen poikamiesten kuvaustavalla pyrittiin saamaan englantilaiset ylemmän luokan miehet omaksumaan edustamansa luokan ajamat perheen ja sukupuolen ihanteet sekä suhtautumaan avioliittoon suotuisasti, jotta he itse eivät näkisi naimattomuutta houkuteltavana vaihtoehtona.
Väitän, että teokset osallistuivat ylemmän keskiluokan perheen ja kodin ideaalien rakentamiseen. Tähän kuului vahvasti ajatus kahdesta erillisestä piiristä – yksityisestä sekä julkisesta –, missä miehillä ja naisilla oli omat tarkasti määritellyt sukupuoliroolinsa. Myös tarkastelemani poikamiehet edustivat ylempää luokkaa. Vertaamalla vanhaa poikamiestä niin ajan mies- kuin avioliitto- ja perheihanteisiin käy ilmi, että vapaaehtoisesti naimattomat miehet eivät istuneet ajan ideaaleihin, minkä vuoksi tapa kuvata heitä oli negatiivista sekä osin myös toiseuttavaa sekä kontrolloimaan pyrkivää.
1800-luvun Englannissa keskustelu naimattomuudesta sekä avioliitosta oli pinnalla, sillä vuosisadan aikana erityisesti ylempien luokkien avioliittojen määrä laski sekä avioitumisikä nousi. Argumentoin, että vanhojen poikamiesten problematiikka liittyi yleiseen huoleen avioliittojen suosion laskusta, mutta erityisesti huoleen naimattomien naisten kasvavasta lukumäärästä. Lisäksi kyse oli vahvasti myös luokasta. Loppupäätelmäni on, että vanhojen poikamiesten kuvaustavalla pyrittiin saamaan englantilaiset ylemmän luokan miehet omaksumaan edustamansa luokan ajamat perheen ja sukupuolen ihanteet sekä suhtautumaan avioliittoon suotuisasti, jotta he itse eivät näkisi naimattomuutta houkuteltavana vaihtoehtona.