Virtuaalivaluuttojen vakuuskäytöstä
Santala, Otto (2023-01-02)
Virtuaalivaluuttojen vakuuskäytöstä
Santala, Otto
(02.01.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301306428
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301306428
Tiivistelmä
Virtuaalivaluutat ovat muokanneet käsityksiämme rahasta, rahoitusmarkkinoista sekä erilaisista
finanssiteknologioista merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tästä huolimatta
virtuaalivaluuttoihin sekä niiden käyttöön sisältyy lukuisia oikeudellisia epävarmuuksia. Yksi
oikeudellinen epäselvyys koskee virtuaalivaluuttojen mahdollista käyttöä lainojen vakuutena.
Epäselvän oikeustilan takia tutkielmassa käsitellään virtuaalivaluuttojen vakuuskäyttöä Suomessa.
Tutkielmassa tarkastellaan, voidaanko virtuaalivaluuttoja käyttää tällä hetkellä panttiobjektina ja
minkälaista oikeudellista epävarmuutta vakuuskäyttöön liittyy. Tutkielmassa analysoidaan
virtuaalivaluuttojen teknologista ja oikeudellista omistajuutta sekä virtuaalivaluuttojen
säilyttämistapoja. Samalla tutkielmassa tuodaan esiin haasteet, joita virtuaalivaluuttojen teknisen ja
oikeudellisen omistajuuden erot aiheuttavat. Lisäksi tutkielmassa annetaan ratkaisusuosituksia siihen,
miten virtuaalivaluuttojen vakuuskäyttö olisi oikeudellisesti mahdollista toteuttaa.
Tutkimuskysymyksiin vastataan lainopillisin menetelmin tarkastelemalla Suomen vakuusoikeuden
nykytilaa virtuaalivaluuttojen osalta sekä soveltamalla vakuusoikeuden yleisiä oppeja
virtuaalivaluuttojen teknologisiin ominaisuuksiin. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään kansainvälistä
oikeusvertailua, kun arvioidaan, miten virtuaalivaluuttoja voitaisiin hyödyntää vakuusoikeudellisesti
pätevinä panttiobjekteina. Oikeusvertailun kohteena ovat Yhdysvallat, Kanada, Saksa sekä European
Law Instituten laatimat periaatteet digitaalisten varallisuuserien vakuuskäytöstä.
Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan todeta, että virtuaalivaluuttojen vakuuskäyttö on tälläkin
hetkellä mahdollista Suomessa, mutta se on vielä vähäistä ja siihen sisältyy sekä taloudellisia että
oikeudellisia haasteita. Moderni lohkoketjuteknologia ja sen pohjalta syntyneet virtuaalivaluutat eivät
myöskään täysin täytä pätevälle vakuusobjektille ominaisia edellytyksiä yksilöitävyysvaatimuksen,
panttauskompetenssin sekä julkivarmistuksen osalta. Toisaalta tutkimuksesta selviää, että erilaisilla
lainsäädännöllisillä ja virtuaalivaluuttojen omistajuuteen liittyvillä ratkaisuilla voidaan vastata
virtuaalivaluuttojen vakuuskäyttöön liittyviin ongelmiin ja epävarmuustekijöihin, mutta tästä
huolimatta niitä ei pystytä kokonaan poistamaan.
finanssiteknologioista merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tästä huolimatta
virtuaalivaluuttoihin sekä niiden käyttöön sisältyy lukuisia oikeudellisia epävarmuuksia. Yksi
oikeudellinen epäselvyys koskee virtuaalivaluuttojen mahdollista käyttöä lainojen vakuutena.
Epäselvän oikeustilan takia tutkielmassa käsitellään virtuaalivaluuttojen vakuuskäyttöä Suomessa.
Tutkielmassa tarkastellaan, voidaanko virtuaalivaluuttoja käyttää tällä hetkellä panttiobjektina ja
minkälaista oikeudellista epävarmuutta vakuuskäyttöön liittyy. Tutkielmassa analysoidaan
virtuaalivaluuttojen teknologista ja oikeudellista omistajuutta sekä virtuaalivaluuttojen
säilyttämistapoja. Samalla tutkielmassa tuodaan esiin haasteet, joita virtuaalivaluuttojen teknisen ja
oikeudellisen omistajuuden erot aiheuttavat. Lisäksi tutkielmassa annetaan ratkaisusuosituksia siihen,
miten virtuaalivaluuttojen vakuuskäyttö olisi oikeudellisesti mahdollista toteuttaa.
Tutkimuskysymyksiin vastataan lainopillisin menetelmin tarkastelemalla Suomen vakuusoikeuden
nykytilaa virtuaalivaluuttojen osalta sekä soveltamalla vakuusoikeuden yleisiä oppeja
virtuaalivaluuttojen teknologisiin ominaisuuksiin. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään kansainvälistä
oikeusvertailua, kun arvioidaan, miten virtuaalivaluuttoja voitaisiin hyödyntää vakuusoikeudellisesti
pätevinä panttiobjekteina. Oikeusvertailun kohteena ovat Yhdysvallat, Kanada, Saksa sekä European
Law Instituten laatimat periaatteet digitaalisten varallisuuserien vakuuskäytöstä.
Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan todeta, että virtuaalivaluuttojen vakuuskäyttö on tälläkin
hetkellä mahdollista Suomessa, mutta se on vielä vähäistä ja siihen sisältyy sekä taloudellisia että
oikeudellisia haasteita. Moderni lohkoketjuteknologia ja sen pohjalta syntyneet virtuaalivaluutat eivät
myöskään täysin täytä pätevälle vakuusobjektille ominaisia edellytyksiä yksilöitävyysvaatimuksen,
panttauskompetenssin sekä julkivarmistuksen osalta. Toisaalta tutkimuksesta selviää, että erilaisilla
lainsäädännöllisillä ja virtuaalivaluuttojen omistajuuteen liittyvillä ratkaisuilla voidaan vastata
virtuaalivaluuttojen vakuuskäyttöön liittyviin ongelmiin ja epävarmuustekijöihin, mutta tästä
huolimatta niitä ei pystytä kokonaan poistamaan.