Saamelaisesinekokoelman palautus Suomen kansallismuseosta Saamelaismuseo Siidaan : Repatriaatio museotyöntekijöiden näkökulmasta
Kosonen, Sannu (2023-01-11)
Saamelaisesinekokoelman palautus Suomen kansallismuseosta Saamelaismuseo Siidaan : Repatriaatio museotyöntekijöiden näkökulmasta
(11.01.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023020325759
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023020325759
Tiivistelmä
Tutkielmani aihe on saamelaiskokoelman repatriaatio eli palautus Suomen kansallismuseosta Saamelaismuseo Siidaan museotyöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni ovat ”Mitä Kansallismuseon ja Siidan välisessä repatriaatiossa tapahtuu käytännössä?” ja ”Millaisia merkityksiä saamelaiskokoelman repatriaation kanssa työskennelleet museotyöntekijät antavat Kansallismuseon ja Siidan väliselle repatriaatiolle?”.
Aineiston muodostin tekemällä puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluja seitsemän museotyöntekijän kanssa, jotka työskentelivät saamelaiskokoelman repatriaation parissa. Haastatelluista neljä oli Kansallismuseosta ja kolme Siidasta. Haastateltavat työskentelivät laajasti erilaisissa museotyötehtävissä. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysia.
Aineistosta piirtyi kuva repatriaatiosta laaja-alaisena ilmiönä, joka ei ole typistettävissä pelkkään omistajatahon tai esineiden säilytyspaikan muutokseen. Saamelaiskokoelman repatriaatioon kuului näiden lisäksi muun muassa Kotiinpaluu-näyttelyn tekeminen aiheesta, menetetyn tiedon ja taidon palauttaminen, keskustelut Suomen valtion saamelaisia kohtaan harjoittamasta kolonialismista ja monenlaisia tunteita ja fyysisiä tuntemuksia.
Haastateltavien antamia syitä saamelaiskokoelman repatriaatiolle Kansallismuseosta Siidaan olivat saamelaisyhteisön läheisyys, esivanhemmat, esineiden syvemmät merkitykset saamelaisille, saamelaisten itsemääräämisoikeus, sovitus, korjaaminen tai anteeksipyyntö, eettisesti oikein toimiminen, repatriaation ajankohtaisuus museokentällä ja saamelaiskokoelman käyttämättömyys Kansallismuseossa. Haastateltavat kokivat palautuksen kansainvälisesti merkittäväksi palautuksen laajuuden ja valtion museon mukana olemisen vuoksi. Kansallismuseo, Museovirasto ja Suomen valtio tunnustivat palautuksen myötä esineiden kuuluvan saamelaisille.
Kansallismuseolle repatriaatio merkitsi oman kokoelmahistorian tarkastelua ja aiempien tekojen anteeksipyyntöä. Osana Kotiinpaluu-näyttelyä järjestettiin Museoviraston ja Kansallismuseon työntekijöille koulutuksia, joissa he oppivat lisää saamelaisista ja repatriaatiosta. Näen koulutukset museotyöntekijöiden yrityksenä dekolonisoida Kansallismuseota.
Siidalle repatriaatio oli mahdollisuus uusien kokoelmatilojen saantiin, Siida-rakennuksen uudistukseen ja uuteen perusnäyttelyyn, jossa palautetuilla esineillä on keskeinen rooli. Palautus lujitti Siidan asemaa museokentällä Suomen ainoana saamelaiskulttuuriin erikoistuneena museona, sillä museon esinekokoelmat kasvoivat 35 prosentilla ja erityisesti vanhimmat palautetut esineet täydentävät aiempaa kokoelmaa. Palautuksella on tärkeä rooli Siidan museotoiminnan kehittämisessä.
Aineiston muodostin tekemällä puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluja seitsemän museotyöntekijän kanssa, jotka työskentelivät saamelaiskokoelman repatriaation parissa. Haastatelluista neljä oli Kansallismuseosta ja kolme Siidasta. Haastateltavat työskentelivät laajasti erilaisissa museotyötehtävissä. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysia.
Aineistosta piirtyi kuva repatriaatiosta laaja-alaisena ilmiönä, joka ei ole typistettävissä pelkkään omistajatahon tai esineiden säilytyspaikan muutokseen. Saamelaiskokoelman repatriaatioon kuului näiden lisäksi muun muassa Kotiinpaluu-näyttelyn tekeminen aiheesta, menetetyn tiedon ja taidon palauttaminen, keskustelut Suomen valtion saamelaisia kohtaan harjoittamasta kolonialismista ja monenlaisia tunteita ja fyysisiä tuntemuksia.
Haastateltavien antamia syitä saamelaiskokoelman repatriaatiolle Kansallismuseosta Siidaan olivat saamelaisyhteisön läheisyys, esivanhemmat, esineiden syvemmät merkitykset saamelaisille, saamelaisten itsemääräämisoikeus, sovitus, korjaaminen tai anteeksipyyntö, eettisesti oikein toimiminen, repatriaation ajankohtaisuus museokentällä ja saamelaiskokoelman käyttämättömyys Kansallismuseossa. Haastateltavat kokivat palautuksen kansainvälisesti merkittäväksi palautuksen laajuuden ja valtion museon mukana olemisen vuoksi. Kansallismuseo, Museovirasto ja Suomen valtio tunnustivat palautuksen myötä esineiden kuuluvan saamelaisille.
Kansallismuseolle repatriaatio merkitsi oman kokoelmahistorian tarkastelua ja aiempien tekojen anteeksipyyntöä. Osana Kotiinpaluu-näyttelyä järjestettiin Museoviraston ja Kansallismuseon työntekijöille koulutuksia, joissa he oppivat lisää saamelaisista ja repatriaatiosta. Näen koulutukset museotyöntekijöiden yrityksenä dekolonisoida Kansallismuseota.
Siidalle repatriaatio oli mahdollisuus uusien kokoelmatilojen saantiin, Siida-rakennuksen uudistukseen ja uuteen perusnäyttelyyn, jossa palautetuilla esineillä on keskeinen rooli. Palautus lujitti Siidan asemaa museokentällä Suomen ainoana saamelaiskulttuuriin erikoistuneena museona, sillä museon esinekokoelmat kasvoivat 35 prosentilla ja erityisesti vanhimmat palautetut esineet täydentävät aiempaa kokoelmaa. Palautuksella on tärkeä rooli Siidan museotoiminnan kehittämisessä.