"All the time there was" : Supistunut aikahorisontti ja kyynisyyden varaan rakentuva identiteetti John Barthin romaanissa The Floating Opera

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen aikakokemuksen ja identiteetin välistä suhdetta John Barthin romaanissa The Floating Opera. Romaanin päähenkilö Todd Andrews voi sydänvian vuoksi kuolla minä hetkenä hyvänsä ja käyttää valtavasti energiaa löytääkseen oikealta tuntuvan suhtautumistavan kuolevaisuuden ongelmaan. Kysymys kuolemasta nostaa suhteen aikaan erääksi romaanin keskeisistä aiheista ja toimii tutkielmani lähtökohtana. Ajan tematiikkaa romaanissa vahvistaa se, että Toddilla on hyvin ristiriitainen suhde itsemurhan tehneeseen isäänsä sekä tämän edustamiin perinteisiin arvoihin. Todd pyrkii päättäväisesti saamaan kuolevaisuudesta ja ihmiselämän epätäydellisyydestä henkisen yliotteen kieltämällä merkityksen kaikelta inhimilliseltä toiminnalta. Tämä kyyninen elämänasenne huipentuu romaanin lopussa, kun Todd yrittää räjäyttää kaupunkiin tulleen teatterilaivan, Adam’s Floating Operan. Tutkielmani tarkoitus on selvittää, millä tavalla Toddin kyynisyys ja vaikea suhde aikaan ovat kytköksissä toisiinsa.

Lähestyn tutkimuskysymystäni Martin Heideggerin hermeneuttisen filosofian kautta. Tutkielman kahden ensimmäisen käsittelyluvun pääkäsitteet ovat oleminen kohti kuolemaa, joka painottaa oman rajallisuuden kohtaamista elämän merkityksellisyyden lähteenä, sekä toisto, joka kuvaa elämän sisällön määrittymistä omaksutusta perinnöstä käsin. Kuolemaa kohti olemisen käsitteen kautta pääsen kiinni Toddin tapaan yrittää käsitellä ja hallita omaa kuolevaisuuttaan. Tällöin käy ilmi, ettei Todd halua hyväksyä rajallisuutta elämän lähtökohdaksi, ja tämän myötä hän päätyy korvaamaan tulevaisuuden päämäärät ironisilla peleillä. Toiston käsite mahdollistaa Toddin isä-suhteen tarkastelun: suhtautumalla ristiriitaisesti rahaan, työhön ja rasismiin Todd pyrkii löytämään vastauksen isän perintöön siinä kuitenkaan onnistumatta. Kyvyttömyys vastata isän perintöön voidaan Heideggerin ajattelun pohjalta kytkeä Toddin haluttomuuteen hyväksyä omaa rajallisuuttaan.

Viimeisessä käsittelyluvussa peilaan Toddin suhdetta aikaan hänen tapaansa rakentaa omaa identiteettiään. Lähestyn aihetta Charles Taylorin, Paul Ricoeurin sekä Mihail Bahtinin dialogisen identiteettikäsityksen pohjalta. Luvussa käy ilmi, että Todd pyrkii saavuttamaan autonomisuuden häivyttämällä olemisestaan dialogisuuden sekä suhteen moraalisiin arvostelmiin. Tutkielmani keskeisenä tuloksena voidaankin pitää sitä, että juuri dialogisuudesta kieltäytyminen on kytköksissä Toddin elämän ajallisen horisontin supistumiseen ja yhtenäisen aikakokemuksen rikkoutumiseen.