Sosiaalityöntekijän mahdollisuuksia vastata lapsiperheiden tuen tarpeisiin sosiaalihuollossa
Heinänen, Mirella (2023-02-07)
Sosiaalityöntekijän mahdollisuuksia vastata lapsiperheiden tuen tarpeisiin sosiaalihuollossa
(07.02.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023022027900
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023022027900
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten sosiaalityöntekijät kokevat voivansa vastata lapsiperheiden tuen tarpeisiin sosiaalihuollossa ja millaisen merkityksen he antavat omalle tuelleen palveluvalikoimassa. Sosiaalipalveluiden vastaavuudesta lapsiperheiden tuen tarpeisiin olen lisäksi kiinnostunut suhdeperustaisesta sosiaalityöstä.
Tutkielma on kvalitatiivinen ja analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Aineistona toimii kuusi puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui lapsiperheiden kanssa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä ja haastattelut toteutettiin kevään ja kesän 2022 aikana. Analyysi kohdistuu sosiaalityöntekijöiden näkemyksiin sosiaalipalveluiden soveltavuudesta ja riittävyydestä sekä oman tuen merkityksellisyydestä näiden palveluiden joukossa.
Ensimmäisessä teoriaisuudessa määritellään hyvinvoinnin käsite, lapsiperheiden hyvinvointi ja sen riskitekijät, sosiaalihuoltolaki sekä lapsiperheiden sosiaalipalvelut Toisessa teoriaosuudessa avataan sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välistä suhdetta, suhdeperustaisuutta sekä sen merkitystä sosiaalityölle. Teorialuvut luovat tutkittavasta aiheesta yleistajuisen käsityksen ja sen avulla tuetaan analyysin tuloksia.
Tässä tutkimuksessa sosiaalityöntekijät kertoivat näkemyksistään sosiaalipalveluiden soveltuvuudesta lapsiperheiden tuen tarpeisiin, joiden nähtiin positiivisesti ja pääsääntöisesti soveltuvan hyvin. Riittävyyteen suhtauduttiin negatiivisemmin ja sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät pystyneet vastaamaan lapsiperheiden tuen tarpeisiin oikea-aikaisesti. Puolestaan omalle tuelleen sosiaalityöntekijät eivät antaneet suurta merkitystä tuen tarpeeseen vastaamisessa. Ongelmana nähtiin ennen kaikkea vähäinen aika, jonka vuoksi sosiaalityöntekijöillä ei ollut mahdollisuutta luoda luottamuksellista suhdetta asiakkaaseen.
Johtopäätöksinä tutkimus esittää, että etenkin perhetyöhön kaivattiin lisää resursseja. Sen avulla päästiin usein tavoitteisiin, mutta perheet saattoivat joutua jonottamaan palvelua liian pitkään. Näin saataisiin taattua tuen oikea-aikaisuus. Mikäli tuen tarpeeseen ei voitu vastata, perheen tuen tarve kasvoi, katosi tai apua haettiin muualta. Sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaan väliselle suhteelle kaivataan lisää aikaa, jolla voitaisiin mahdollisesti toisinaan vähentää myönnettävien sosiaalipalveluiden myöntämistä.
Tutkielma on kvalitatiivinen ja analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Aineistona toimii kuusi puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui lapsiperheiden kanssa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä ja haastattelut toteutettiin kevään ja kesän 2022 aikana. Analyysi kohdistuu sosiaalityöntekijöiden näkemyksiin sosiaalipalveluiden soveltavuudesta ja riittävyydestä sekä oman tuen merkityksellisyydestä näiden palveluiden joukossa.
Ensimmäisessä teoriaisuudessa määritellään hyvinvoinnin käsite, lapsiperheiden hyvinvointi ja sen riskitekijät, sosiaalihuoltolaki sekä lapsiperheiden sosiaalipalvelut Toisessa teoriaosuudessa avataan sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välistä suhdetta, suhdeperustaisuutta sekä sen merkitystä sosiaalityölle. Teorialuvut luovat tutkittavasta aiheesta yleistajuisen käsityksen ja sen avulla tuetaan analyysin tuloksia.
Tässä tutkimuksessa sosiaalityöntekijät kertoivat näkemyksistään sosiaalipalveluiden soveltuvuudesta lapsiperheiden tuen tarpeisiin, joiden nähtiin positiivisesti ja pääsääntöisesti soveltuvan hyvin. Riittävyyteen suhtauduttiin negatiivisemmin ja sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät pystyneet vastaamaan lapsiperheiden tuen tarpeisiin oikea-aikaisesti. Puolestaan omalle tuelleen sosiaalityöntekijät eivät antaneet suurta merkitystä tuen tarpeeseen vastaamisessa. Ongelmana nähtiin ennen kaikkea vähäinen aika, jonka vuoksi sosiaalityöntekijöillä ei ollut mahdollisuutta luoda luottamuksellista suhdetta asiakkaaseen.
Johtopäätöksinä tutkimus esittää, että etenkin perhetyöhön kaivattiin lisää resursseja. Sen avulla päästiin usein tavoitteisiin, mutta perheet saattoivat joutua jonottamaan palvelua liian pitkään. Näin saataisiin taattua tuen oikea-aikaisuus. Mikäli tuen tarpeeseen ei voitu vastata, perheen tuen tarve kasvoi, katosi tai apua haettiin muualta. Sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaan väliselle suhteelle kaivataan lisää aikaa, jolla voitaisiin mahdollisesti toisinaan vähentää myönnettävien sosiaalipalveluiden myöntämistä.