Laihdutusleikkauksen vaikutus maksan glukoosiaineenvaihduntaan
Koukkari, Leena (2023-01-13)
Laihdutusleikkauksen vaikutus maksan glukoosiaineenvaihduntaan
(13.01.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023022027798
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023022027798
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia lihavuusleikkauksen leikkausmuodon yhteyttä painon muutokseen, maksan kokoon, kehon glukoosintuotantoon, insuliinin hajotukseen maksassa ja siihen miten insuliini vaikuttaa maksan kykyyn ottaa sokeria verenkierrosta.
Tutkimusaineistona oli kaksi eri tutkimuspopulaatiota. SLEEVEPASS-tutkimuspopulaatio, jossa 13 Roux-en-Y mahalaukun ohitusleikkaus (RYGB) -menetelmällä leikattua ja 10 mahalaukun kavennus eli sleeve gastrektomia (SG) -menetelmällä leikattua potilasta sekä 10 ei-lihavaa verrokkia ja SleevePET2 tutkimuspopulaatio, jossa 9 RYGB menetelmällä leikattua potilasta ja 17 SG-menetelmällä leikattua potilasta, sekä 15 kontrollipotilasta. Potilaista on tietoa sekä ennen leikkausta, että leikkauksen jälkeen 6:n kuukauden kontrollista 25 SG- ja 21 RYGB-potilaasta, 5 vuoden kontrollista 15 SG- ja 12 RYGB-potilaasta ja 10 vuoden kontrollista 9 SG- ja 14 RYGB potilaan osalta.
Leikkausmenetelmien välillä löydettiin merkitsevä ero painon laskussa 6 kuukauden ja 5 vuoden kohdalla leikkauksesta. RYGB-menetelmällä paino oli pudonnut 6 kuukauden kuluttua 5,5 kg (p-arvo 0,018) ja 5 vuoden kuluttua 5,1 kg (p-arvo 0,006) enemmän kuin SG-menetelmällä. Kuitenkin 10 vuoden kuluttua leikkauksesta ero ryhmien välillä ei ollut enää merkitsevä. Leikkausmenetelmien välillä ei ollut eroa maksan koossa tai sen rasvaprosentissa, maksan kyvyssä ottaa sokeria verenkierrosta tai maksan glukoosin tuotannossa. Paastossa insuliinin puhdistuma lisääntyi leikkauksen myötä SG-potilailla 50,0 % ja RYGB-potilailla 7,6 %. Ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta jos lähtötason vakioi niin ryhmien välinen ero muuttuu merkitseväksi (p-arvo 0,025).
Tutkimusaineistona oli kaksi eri tutkimuspopulaatiota. SLEEVEPASS-tutkimuspopulaatio, jossa 13 Roux-en-Y mahalaukun ohitusleikkaus (RYGB) -menetelmällä leikattua ja 10 mahalaukun kavennus eli sleeve gastrektomia (SG) -menetelmällä leikattua potilasta sekä 10 ei-lihavaa verrokkia ja SleevePET2 tutkimuspopulaatio, jossa 9 RYGB menetelmällä leikattua potilasta ja 17 SG-menetelmällä leikattua potilasta, sekä 15 kontrollipotilasta. Potilaista on tietoa sekä ennen leikkausta, että leikkauksen jälkeen 6:n kuukauden kontrollista 25 SG- ja 21 RYGB-potilaasta, 5 vuoden kontrollista 15 SG- ja 12 RYGB-potilaasta ja 10 vuoden kontrollista 9 SG- ja 14 RYGB potilaan osalta.
Leikkausmenetelmien välillä löydettiin merkitsevä ero painon laskussa 6 kuukauden ja 5 vuoden kohdalla leikkauksesta. RYGB-menetelmällä paino oli pudonnut 6 kuukauden kuluttua 5,5 kg (p-arvo 0,018) ja 5 vuoden kuluttua 5,1 kg (p-arvo 0,006) enemmän kuin SG-menetelmällä. Kuitenkin 10 vuoden kuluttua leikkauksesta ero ryhmien välillä ei ollut enää merkitsevä. Leikkausmenetelmien välillä ei ollut eroa maksan koossa tai sen rasvaprosentissa, maksan kyvyssä ottaa sokeria verenkierrosta tai maksan glukoosin tuotannossa. Paastossa insuliinin puhdistuma lisääntyi leikkauksen myötä SG-potilailla 50,0 % ja RYGB-potilailla 7,6 %. Ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta jos lähtötason vakioi niin ryhmien välinen ero muuttuu merkitseväksi (p-arvo 0,025).