Glasiaalisten lineaatioiden morfologiset vaihtelut ja niiden yhteys jäätikön alaisiin sulamisvesiin eteläisessä Suomessa
Ahonen, Leevi (2023-02-02)
Glasiaalisten lineaatioiden morfologiset vaihtelut ja niiden yhteys jäätikön alaisiin sulamisvesiin eteläisessä Suomessa
Ahonen, Leevi
(02.02.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023031431590
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023031431590
Tiivistelmä
Laserkeilaukseen (LiDAR) perustuvat digitaaliset korkeusmallit ovat tarkentaneet käsitystä jäätikön alaisista sulamisvesivirroista. Kuvista on paljastunut sulamisvesireittejä sekä löydetty tieteelle tuntemattomia muodostumia (esim. murtoo). Tekniikan kehityksen myötä, myös jäätikön virtaviivaistamien muodostumien eli lineaatioiden morfologiaa voidaan tarkastella aiempaa yksityiskohtaisemmin. Tutkielmassa luokiteltiin laserkeilausaineistosta lineaatioita niiden tekstuurin perusteella neljään luokkaan Itämeren virtauskielekkeen alueelta. Tasaisen tekstuurin (T-lineaatiot, luokka 0) pääteltiin indikoivan erityisesti jäätikön virtauksen maanpintaan kohdistamaa virtaviivaistavaa vaikutusta. Rikkonaisen, kumpumoreenimaisen tekstuurin (R-lineaatiot, luokat 1–3) pääteltiin muodostuneen subglasiaalisten sulamisvesivirtojen seurauksena lineaatioihin maanpinnan virtaviivaistumisen jälkeen. Keskeinen havainto on, että lineaatiot ja muut kohoumat ovat ohjanneet sulamisvesiä kulkeutumaan niiden suojapuolelle. Tätä selittää todennäköisesti jäätikön maanpintaan kohdistama pienempi paine kohouman suojapuolella kuin sen proksimaalissa. Myös lineaation koostumuksella näytti olevan merkitystä. Lineaation proksimaaliosa koostuu usein kallioperästä, suojapuolen koostuessa usein löyhistä sedimenteistä, minkä vuoksi muodostuman suojapuoli on deformaatioalttiimpi. Suurin osa R-lineaatioista havaittiin Itämeren osakielekkeen, Loimaan virtauskielekkeen alueella, jossa ne muodostivat kielekettä halkovan kiilamaisen kuvion, mikä indikoi osakielekkeen subglasiaalisen hydrologisen systeemin eronneen pääkielekkeestä. Ajallisesti R-lineaatioiden muodostuminen näyttää kytkeytyvän silloiseen ilmaston lämpiämiseen, Nuoremman Dryaksen päättymiseen. R-lineaatiot painottuivat erityisesti II ja III Salpausselän alueelle, jossa niiden havaittiin alkavan noin 3 km reunamuodostumien proksimaalista. Tämä voi indikoida jäätikön reunan kylmäpohjaisuutta, millä on voinut olla sulamisvesiä patoava vaikutus, jolloin vedet ovat levinneet lateraalisesti laajalle alueelle. Tämä tutkielma lisää ymmärrystä topografian vaikutuksesta sulamisvesien ohjautumiseen jäätikön alla, sekä syventää käsitystä, kuinka deglasiaatio on edennyt eteläisessä Suomessa. With LiDAR-technology, subglacial meltwater routes have been found and new bedforms unknown to science discovered (see murtoos). Also, the morphology of the streamlined bedforms, i.e. glacial lineations, can be examined in more detail than before. In this thesis, lineations were classified into four categories according to their texture from LiDAR based digital elevation models. The smooth texture (S-lineations, class 0) was concluded to indicate primarily the glacier flow and its streamlining effect on the land surface. Hummocky texture (H-lineations, classes 1–3) was inferred to have been formed secondarily by subglacial meltwater flows. The key observation is that the lineations have routed the meltwater to flow to the lee side of the bedforms. This is probably explained by the lower pressure on the lee side of the bedform compared to its proximal side. Also, the proximal part usually consists of bedrock while the lee side consists of loose sediments, which makes the lee side more susceptible to deformation. Most of the H-lineations were observed in the Loimaa sublobe, area which endorses the notion that the subglacial hydrological system has diverged from the main ice stream, Baltic Sea ice lobe. The formation of H-lineations seems to be linked to the end of the cold period, Younger Dryas. H-lineations were concentrated in the II and III Salpausselkä area, where they were observed to start approximately 3 km from the proximal side of the marginal moraines. This could indicate the cold based conditions under the glacier margin, which may have caused the waters to spread laterally over a wide area. This thesis increases the understanding of the influence of topography on the routing meltwater under the glacier and deepens the understanding how the deglaciation has progressed in Southern Finland.