Ilmastotoimia velvollisuudentunnosta vai talouden ehdoilla? : Ilmastopoliittiset diskurssit Suomen ja Ruotsin parlamenteissa vuosina 2001–2002 ja 2005–2006 käydyissä keskusteluissa
Autio, Julia (2023-01-24)
Ilmastotoimia velvollisuudentunnosta vai talouden ehdoilla? : Ilmastopoliittiset diskurssit Suomen ja Ruotsin parlamenteissa vuosina 2001–2002 ja 2005–2006 käydyissä keskusteluissa
(24.01.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023030630039
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023030630039
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on vertailla Suomen eduskunnassa ja Ruotsin valtiopäivillä käytyjä keskusteluja maiden kansallisista ilmastostrategioista vuosina 2001–2002 ja 2005/2006. Erityisesti tarkastelun kohteena on se, millaista ilmastopoliittista toimijuutta omalle maalle keskusteluissa rakennetaan ja miten tätä roolia perustellaan.
Suomi ja Ruotsi olivat aktiivisesti mukana ilmastopolitiikassa heti, kun sitä alettiin kansainvälisesti käynnistää ja Kioton pöytäkirjan ratifioimisen lähestyessä 2000-luvun alussa, tehtiin molemmissa maissa niiden ensimmäiset kansalliset ilmastostrategiat. Ruotsi oli kuitenkin tosiasiallisesti tehnyt ilmastopoliittisia toimenpiteitä jo pidempään ja oli päästövähennysten sekä ilmastotoimien näkökulmasta edellä muita teollisuusmaita, myös Suomea. Maiden ollessa yhteiskuntamalleiltaan ja ilmasto-olosuhteiltaan samankaltaisia, mutta ilmastopolitiikan ollessa erilaista, tarjoutuu hedelmällinen asetelma ilmastopoliittisten keskustelujen vertailulle.
Tutkielman primääriaineistona toimivat kansallisista ilmastostrategioista käydyistä parlamenttikeskusteluista tehdyt pöytäkirjat vuosilta 2001–2002 ja 2005–2006. Aineiston tarkastelussa on hyödynnetty pääasiassa laadullista sisällönanalyysia. Lisäksi aikaisempaa ilmastodiskurssien tutkimusta on käytetty syventämään analyysia.
Molempien maiden keskusteluista voidaan tunnistaa kolme samaa diskurssia, joiden pohjimmaisena eroavaisuutena on se, miten niissä suhtaudutaan kansallisiin ilmastotoimiin. Velvollisuus-diskurssissa kansalliset ilmastotoimia perustellaan teollistuneiden maiden velvollisuutena, edelläkävijyyden mahdollisuudet -diskurssissa niiden nähdään johtavan erityisesti taloudelliseen hyötyyn ja globaalit ratkaisut -diskurssissa ne näyttäytyvät vähintään hyödyttöminä globaalilla tasolla, mutta myös haitallisina omalle maalle.
Vaikka diskurssit itsessään ovat varsin samankaltaisia, tulevat merkittävät erot maiden välillä esiin juuri siinä, kuinka paljon tai voimakkaasti kutakin diskurssia käytetään. Suomessa taloudelliset kysymykset nousevat esiin merkittävimpänä teemana; ilmastotoimet nähdään joko taloudellisena mahdollisuutena tai uhkana. Ruotsissa sen sijaan korostetaan ensisijaisesti moraalista velvollisuutta.
Suomi ja Ruotsi olivat aktiivisesti mukana ilmastopolitiikassa heti, kun sitä alettiin kansainvälisesti käynnistää ja Kioton pöytäkirjan ratifioimisen lähestyessä 2000-luvun alussa, tehtiin molemmissa maissa niiden ensimmäiset kansalliset ilmastostrategiat. Ruotsi oli kuitenkin tosiasiallisesti tehnyt ilmastopoliittisia toimenpiteitä jo pidempään ja oli päästövähennysten sekä ilmastotoimien näkökulmasta edellä muita teollisuusmaita, myös Suomea. Maiden ollessa yhteiskuntamalleiltaan ja ilmasto-olosuhteiltaan samankaltaisia, mutta ilmastopolitiikan ollessa erilaista, tarjoutuu hedelmällinen asetelma ilmastopoliittisten keskustelujen vertailulle.
Tutkielman primääriaineistona toimivat kansallisista ilmastostrategioista käydyistä parlamenttikeskusteluista tehdyt pöytäkirjat vuosilta 2001–2002 ja 2005–2006. Aineiston tarkastelussa on hyödynnetty pääasiassa laadullista sisällönanalyysia. Lisäksi aikaisempaa ilmastodiskurssien tutkimusta on käytetty syventämään analyysia.
Molempien maiden keskusteluista voidaan tunnistaa kolme samaa diskurssia, joiden pohjimmaisena eroavaisuutena on se, miten niissä suhtaudutaan kansallisiin ilmastotoimiin. Velvollisuus-diskurssissa kansalliset ilmastotoimia perustellaan teollistuneiden maiden velvollisuutena, edelläkävijyyden mahdollisuudet -diskurssissa niiden nähdään johtavan erityisesti taloudelliseen hyötyyn ja globaalit ratkaisut -diskurssissa ne näyttäytyvät vähintään hyödyttöminä globaalilla tasolla, mutta myös haitallisina omalle maalle.
Vaikka diskurssit itsessään ovat varsin samankaltaisia, tulevat merkittävät erot maiden välillä esiin juuri siinä, kuinka paljon tai voimakkaasti kutakin diskurssia käytetään. Suomessa taloudelliset kysymykset nousevat esiin merkittävimpänä teemana; ilmastotoimet nähdään joko taloudellisena mahdollisuutena tai uhkana. Ruotsissa sen sijaan korostetaan ensisijaisesti moraalista velvollisuutta.