Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen hallintoprosessissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan lainopin metodein oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa sääntelyä hallintoprosessissa. Kysymyksenasettelu liittyy yksityisen oikeuteen saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan ja viranomaisen korvausvelvollisuuden määräytymiseen. Tärkeän taustan tutkimukselle muodostaa uusi laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa, joka tuli voimaan alkuvuodesta 2020 ja korvasi vanhan hallintolainkäyttölain. Tutkielmassa on tarkoitus paitsi tulkita uusia kulukorvaussäännöksiä, myös vertailla niitä vanhan lain vastaaviin säännöksiin. Tarkoitus on arvioida sitä, onko kulukorvausta koskeva oikeustila uuden lain myötä muuttunut ja jos on, niin miten.

Tutkimuskysymystä tarkastellaan yksityisen oikeusturvan näkökulmasta. Oikeudenkäyntikulujen oikeudenmukaisella jakautumisella on suuri merkitys yksityisen oikeusturvan toteutumisen kannalta. Sekä uusi että vanha kulukorvaussääntely perustuu tuomioistuimen tekemään kohtuullisuusharkintaan. Oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioiden olisi kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Asiassa annettu ratkaisu on keskeinen arviointiin vaikuttava kriteeri, mutta tämän lisäksi tuomioistuin voi ottaa harkinnassa huomioon muitakin seikkoja. Tutkielmassa tarkastellaankin sitä, mihin kohtuullisuusharkinta perustuu ja voiko yksityisen oikeusturva kokonaisuudessaan toteutua, jos tämä ei saa kaikkia asian hoitamisesta johtuneita tarpeellisia kulujaan korvattua, jos hän voittaa jutun.

Tutkielmassa ilmenee, että uudella lailla ei ole haluttu muuttaa sitä vanhan lain mukaista lähtökohtaa, jonka mukaan kulukorvauspäätös perustuu tuomioistuimen suorittamaan kohtuusperusteiseen kokonaisharkintaan. Edelleen asiassa annettu ratkaisu on tärkeä, mutta vain yksi vaikuttava tekijä kulukorvauspäätöksen ratkaisussa. Viranomaista ei näin ollen automaattisesti määrätä korvaamaan yksityisen kuluja, vaikka tämän valitus menestyisi ja tämä voittaisi jutun. Uudella lailla on muutettu joitain vanhan lain mukaisia kohtuusarviointiin vaikuttavia seikkoja, mutta sillä ei ole haluttu laajentaa viranomaisen korvausvelvollisuutta vanhaan lakiin nähden.

Tutkielmassa lähdemateriaalina on hyödynnetty laajasti sekä vanhan että uuden lain lainvalmistelumateriaaleja. Lisäksi esitettyjen tulkintakannanottojen tueksi tutkielmassa on hyödynnetty oikeuskirjallisuutta. Tutkielmaa varten on myös tutkittu korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä.