Suosiolahja
Rusanen, Ida (2023-03-08)
Suosiolahja
(08.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023031031116
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023031031116
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on suosiolahja, tarkemmin muotoiltuna sen tunnusmerkit ja merkitys suomalaisessa perintöoikeusjärjestelmässä. Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan lakiosan arvoa laskettaessa on kuolinpesän varoihin lisättävä perittävän elinaikanaan antaman ennakkoperinnön, tarkoituksensa puolesta testamenttiin rinnastuvan lahjan sekä suosiolahjan arvo. Mikäli saajana tällaisessa laskennalliseksi lisäykseksi katsottavassa luovutuksessa on lakiosaperillinen, vähennetään lahjan arvo vastaavasti hänen lakiosastaan. Tutkielmassa pureudutaan näistä laskennallisista lisäyksistä suosiolahjaan, jota on kuvailtu muun muassa ennakkoperinnön kääntöpuoleksi sekä suomalaisen lakiosajärjestelmän tehokkaimmaksi suojaksi.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen lahja voidaan katsoa suosiolahjaksi sekä mikä merkitys suosiolahjalla ylipäätään on lakiosajärjestelmään sisältyvänä laskennallisena lisäyksenä. Tutkielman perimmäisenä tarkoituksena on siis aiheeseen liittyvän tiedon systematisointi. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin sitä, miten suosiolahjan tunnusmerkistön eri osatekijöitä on hahmotettu oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa. Lisäksi huomiota kiinnitetään erityisiin vastasyihin eli niihin syihin, joiden perusteella voidaan päätellä, ettei kyseessä ole suosiolahja. Lopuksi tarkastellaan vielä suosiolahjainstituution merkitystä sekä sen osakseen saamaa kritiikkiä. Tutkimusmetodina tutkielmassa on lainoppi. Keskeisinä lähteinä tutkielmassa käytetään oikeuskirjallisuuden lisäksi oikeuskäytäntöä, erityisesti korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien ratkaisuja.
Suosiolahjaa koskevaa oikeuskäytäntöä on annettu verrattain runsaasti. Tästä huolimatta suosiolahjasäännöksen soveltaminen aiheuttaa edelleen epäselvyyksiä. Erityisen ongelmalliseksi on osoittautunut suosimistarkoituksen arviointi, erityisesti sen suhteen, miten suosimistarkoitusta tulisi arvioida sekä sen suhteen, millaista näyttöä suosimistarkoituksesta tulisi vaatia. Myös suosiolahjan aikarajattomuus horjuttaa oikeusvarmuutta ja ratkaisujen ennakoitavuutta, kun periaatteessa hyvinkin kauan ennen perittävän kuolemaa annettuja lahjoja saatetaan katsoa suosiolahjoiksi. Oikeustilaa selkeyttävät muutokset lainsäädännön tasolla taikka suoraviivaiset linjanvedot korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä ovatkin enemmän kuin tervetulleita. Suosiolahjan ja koko lakiosajärjestelmän takana kytevien arvojen ja moraalikäsitysten vuoksi ainakaan lainsäädännölliset muutokset eivät kuitenkaan ole kovin todennäköisiä lähitulevaisuudessa.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen lahja voidaan katsoa suosiolahjaksi sekä mikä merkitys suosiolahjalla ylipäätään on lakiosajärjestelmään sisältyvänä laskennallisena lisäyksenä. Tutkielman perimmäisenä tarkoituksena on siis aiheeseen liittyvän tiedon systematisointi. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin sitä, miten suosiolahjan tunnusmerkistön eri osatekijöitä on hahmotettu oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa. Lisäksi huomiota kiinnitetään erityisiin vastasyihin eli niihin syihin, joiden perusteella voidaan päätellä, ettei kyseessä ole suosiolahja. Lopuksi tarkastellaan vielä suosiolahjainstituution merkitystä sekä sen osakseen saamaa kritiikkiä. Tutkimusmetodina tutkielmassa on lainoppi. Keskeisinä lähteinä tutkielmassa käytetään oikeuskirjallisuuden lisäksi oikeuskäytäntöä, erityisesti korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien ratkaisuja.
Suosiolahjaa koskevaa oikeuskäytäntöä on annettu verrattain runsaasti. Tästä huolimatta suosiolahjasäännöksen soveltaminen aiheuttaa edelleen epäselvyyksiä. Erityisen ongelmalliseksi on osoittautunut suosimistarkoituksen arviointi, erityisesti sen suhteen, miten suosimistarkoitusta tulisi arvioida sekä sen suhteen, millaista näyttöä suosimistarkoituksesta tulisi vaatia. Myös suosiolahjan aikarajattomuus horjuttaa oikeusvarmuutta ja ratkaisujen ennakoitavuutta, kun periaatteessa hyvinkin kauan ennen perittävän kuolemaa annettuja lahjoja saatetaan katsoa suosiolahjoiksi. Oikeustilaa selkeyttävät muutokset lainsäädännön tasolla taikka suoraviivaiset linjanvedot korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä ovatkin enemmän kuin tervetulleita. Suosiolahjan ja koko lakiosajärjestelmän takana kytevien arvojen ja moraalikäsitysten vuoksi ainakaan lainsäädännölliset muutokset eivät kuitenkaan ole kovin todennäköisiä lähitulevaisuudessa.