Neuropsykiatrisen häiriön omaavan oppilaan sekä tämän vanhemman ja luokanopettajan kokemuksia kouluarjesta
Lapila, Veera; Nyman, Linda (2023-03-16)
Neuropsykiatrisen häiriön omaavan oppilaan sekä tämän vanhemman ja luokanopettajan kokemuksia kouluarjesta
Lapila, Veera
Nyman, Linda
(16.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042438401
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042438401
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää neuropsykiatrisen häiriön omaavan oppilaan eli nepsy-oppilaan sekä tämän vanhemman ja luokanopettajan kokemuksia oppilaan kouluarjesta. Tutkimuksen aihetta on tärkeää tutkia, sillä nykypäivänä lähes jokaiselta yleisopetuksen luokalta löytyy neuropsykiatrisen häiriön omaava oppilas. Mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan saamiseksi on tärkeää saada kuuluville kaikkien eri osapuolten ajatuksia, kokemuksia ja toiveita oppilaan kouluarjesta. Eri näkökulmien kuulemisella voidaan myös lisätä ymmärrystä eri osapuolten välillä.
Tutkimuskysymysten avulla pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miten nepsy-oppilaan vanhempi ja luokanopettaja kokevat oppilaan diagnosointiprosessin sekä kodin ja koulun välisen yhteistyön? Sekä miten nepsy-oppilas, hänen vanhempansa ja luokanopettajansa kokevat oppilaan erityispiirteet, oppilaan kohtaamisen ja tukitoimet koulussa sekä inklusiivisen ope- tuksen ja sen toteutumisen? Tutkimus on fenomenologinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto on laadullinen ja tutkimusaineisto koostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Joidenkin tutkittavien kohdalla aineistokeruutapaa mukautettiin ja vastaukset kerättiin kirjallisina. Tutkimuksessa oli mukana kuusi tapausta, joissa kaikissa oli mukana ainakin vanhempi. Aineistosta löydettiin kuusi pääteemaa: diagnosointiprosessi, kodin ja koulun välinen yhteistyö, oppilaan erityispiirteet, oppilaan kohtaaminen, tukitoimet ja inkluusio. Tulokset osoittivat, että diagnosointiprosesseja yhdisti usein niiden viivästyneisyys ja se, ettei oppilaan haasteisiin oltu puututtu vielä varhaisessa vaiheessa. Toimiva yhteistyö kodin ja koulun välillä vaati haastattelujen mukaan avointa, suhteellisen aktiivista ja rehellistä kommunikaatiota sekä molemminpuolista kunnioitusta. Tutkimuksessa mukana olleilla oppilailla yleisimpiä koulussa ilmeneviä haasteita olivat kuormitusherkkyys, puutteet toiminnanohjauksessa, aistiyliherkkyydet sekä eri tunnereaktioiden säätelyyn liittyvät haasteet. Oppilaiden vahvuuksia taas olivat hyvä huumorintaju sekä vahva osaaminen omassa mielenkiinnon kohteessa. Oppilaan kohtaamisen keskiössä oli erilaisuuden ymmärtäminen, arvostus sekä molemminpuolinen luottamus. Yleisesti tuen määrä koettiin liian alhaiseksi ja vanhemmat kokivat, että tukitoimien saaminen vaatii paljon työtä. Inkluusiota pidettiin hyvänä ajatuksena, jonka toteutus kuitenkin kärsii liian pienten resurssien vuoksi. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi se, miten useat eri tekijät vaikuttavat nepsy-oppilaan kouluarkeen. Oppilasta lähinnä olevan kodin ja koulun lisäksi kouluarkeen vaikuttavat myös valtio- ja kuntatason tekijät. Inkluusion toteuttaminen luokkahuoneessa on vaikeaa, jos suuremmat linjaukset, kuten varojen resurssointi, palvelujärjestelmä tai luokanopettajankoulutus eivät ole toimivia. Kuitenkin luokanopettajan ja vanhempien merkitys kouluarjessa on kiistaton: oppilaan näkökulmasta merkityksellisintä on se, miten hänet kohdataan ihmisenä ja kuinka hänen yksilölliset tarpeensa on huomioitu arjessa.
Tutkimuskysymysten avulla pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miten nepsy-oppilaan vanhempi ja luokanopettaja kokevat oppilaan diagnosointiprosessin sekä kodin ja koulun välisen yhteistyön? Sekä miten nepsy-oppilas, hänen vanhempansa ja luokanopettajansa kokevat oppilaan erityispiirteet, oppilaan kohtaamisen ja tukitoimet koulussa sekä inklusiivisen ope- tuksen ja sen toteutumisen? Tutkimus on fenomenologinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto on laadullinen ja tutkimusaineisto koostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Joidenkin tutkittavien kohdalla aineistokeruutapaa mukautettiin ja vastaukset kerättiin kirjallisina. Tutkimuksessa oli mukana kuusi tapausta, joissa kaikissa oli mukana ainakin vanhempi. Aineistosta löydettiin kuusi pääteemaa: diagnosointiprosessi, kodin ja koulun välinen yhteistyö, oppilaan erityispiirteet, oppilaan kohtaaminen, tukitoimet ja inkluusio. Tulokset osoittivat, että diagnosointiprosesseja yhdisti usein niiden viivästyneisyys ja se, ettei oppilaan haasteisiin oltu puututtu vielä varhaisessa vaiheessa. Toimiva yhteistyö kodin ja koulun välillä vaati haastattelujen mukaan avointa, suhteellisen aktiivista ja rehellistä kommunikaatiota sekä molemminpuolista kunnioitusta. Tutkimuksessa mukana olleilla oppilailla yleisimpiä koulussa ilmeneviä haasteita olivat kuormitusherkkyys, puutteet toiminnanohjauksessa, aistiyliherkkyydet sekä eri tunnereaktioiden säätelyyn liittyvät haasteet. Oppilaiden vahvuuksia taas olivat hyvä huumorintaju sekä vahva osaaminen omassa mielenkiinnon kohteessa. Oppilaan kohtaamisen keskiössä oli erilaisuuden ymmärtäminen, arvostus sekä molemminpuolinen luottamus. Yleisesti tuen määrä koettiin liian alhaiseksi ja vanhemmat kokivat, että tukitoimien saaminen vaatii paljon työtä. Inkluusiota pidettiin hyvänä ajatuksena, jonka toteutus kuitenkin kärsii liian pienten resurssien vuoksi. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi se, miten useat eri tekijät vaikuttavat nepsy-oppilaan kouluarkeen. Oppilasta lähinnä olevan kodin ja koulun lisäksi kouluarkeen vaikuttavat myös valtio- ja kuntatason tekijät. Inkluusion toteuttaminen luokkahuoneessa on vaikeaa, jos suuremmat linjaukset, kuten varojen resurssointi, palvelujärjestelmä tai luokanopettajankoulutus eivät ole toimivia. Kuitenkin luokanopettajan ja vanhempien merkitys kouluarjessa on kiistaton: oppilaan näkökulmasta merkityksellisintä on se, miten hänet kohdataan ihmisenä ja kuinka hänen yksilölliset tarpeensa on huomioitu arjessa.