Yhdenvertaisuuden ja eriarvoisuuden diskurssit eduskuntapuolueiden aluevaaliohjelmissa
Olkku, Ilkka (2023-04-05)
Yhdenvertaisuuden ja eriarvoisuuden diskurssit eduskuntapuolueiden aluevaaliohjelmissa
(05.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042138083
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042138083
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani yhdenvertaisuuden ja eriarvoisuuden diskursseja eduskuntapuolueiden kevään 2022 aluevaaliohjelmissa. Tarkastelen, millaisia yhdenvertaisuuden ja eriarvoisuuden diskursseja aluevaaliohjelmissa esiintyy ja miten nämä diskurssit rakentuvat kielellisesti. Lisäksi tarkastelen, millaiset sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjäryhmät sekä yhdenvertaisuuden ja eriarvoisuuden ulottuvuudet nousevat esiin aineistossa.
Tutkimukseni teoreettisia viitekehyksiä ovat kriittinen diskurssintutkimus sekä Hallidayn (2014) systeemis-funktionaalinen kieliteoria (SF-teoria). Hyödynnän analyysini apuna Shoren (2012; 2020) suomen kieleen soveltuvaa kuvausta SF-teoriasta. Tulkintojeni tukena käytän myös Kielitoimiston sanakirjaa (KS) sekä Ison suomen kieliopin verkkoversiota (VISK).
Eduskuntapuolueiden aluevaaliohjelmissa esiintyvä yhdenvertaisuus- ja eriarvoisuuspuhe on jaettavissa seitsemään diskurssiin. Erityisesti yhdenvertaisuuteen liittyviä diskursseja ovat yhdenvertaisuutta vaativa diskurssi, yhdenvertaisuuden edellytysten ja mahdollistamisen diskurssi, negatiivisen ja velvoittavan yhdenvertaisuuden diskurssi sekä yhdenvertaisuutta määrittelevä diskurssi. Erityisesti eriarvoisuuteen liittyviä diskursseja taas ovat eriarvoisen asiaintilan esittävä diskurssi, eriarvoistavan prosessin diskurssi sekä eriarvoista kohtelua vaativa diskurssi. Näistä diskursseista yhdenvertaisuutta vaativa diskurssi on hallitsevin aineistossani.
Keskeisiä kielellisiä keinoja aineistoni yhdenvertaisuuden ja eriarvoisuuden diskurssien rakentumisessa ovat erilaiset modaalisuutta ja puhujan suhtautumista ilmaisevat keinot. Näitä ovat esimerkiksi tietyt verbirakenteet, kuten nesessiivirakenne sekä suhtautumista ilmaisevat sananvalinnat.
Yhdenvertaisuutta sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien välille rakennettiin kautta diskurssien monenlaisilla toistuvilla kielellisillä valinnoilla. Näistä merkittävimpiä ovat universaalisten kvanttoripronominien (kaikki, jokainen) käyttö, suhtautumista ilmaisevat sananvalinnat, inklusiiviset fokuspartikkelit (myös, -kin), riippumatta-tyyppiset adpositiolausekkeet sekä konjunktioiden, kuten parikonjunktioiden käyttö.
Eriarvoisuutta käsittelevissä diskursseissa on huomattavissa rajoittuneisuutta ja eriarvoistavia sosiaalisia muuttujia kuvaavia sananvalintoja. Lisäksi runsas kieltorakenteiden käyttö ilmaisee yhdenvertaisuuden puuttumista luoden kontrastia yhdenvertaisuuteen liittyviin diskursseihin.
Tutkimukseni teoreettisia viitekehyksiä ovat kriittinen diskurssintutkimus sekä Hallidayn (2014) systeemis-funktionaalinen kieliteoria (SF-teoria). Hyödynnän analyysini apuna Shoren (2012; 2020) suomen kieleen soveltuvaa kuvausta SF-teoriasta. Tulkintojeni tukena käytän myös Kielitoimiston sanakirjaa (KS) sekä Ison suomen kieliopin verkkoversiota (VISK).
Eduskuntapuolueiden aluevaaliohjelmissa esiintyvä yhdenvertaisuus- ja eriarvoisuuspuhe on jaettavissa seitsemään diskurssiin. Erityisesti yhdenvertaisuuteen liittyviä diskursseja ovat yhdenvertaisuutta vaativa diskurssi, yhdenvertaisuuden edellytysten ja mahdollistamisen diskurssi, negatiivisen ja velvoittavan yhdenvertaisuuden diskurssi sekä yhdenvertaisuutta määrittelevä diskurssi. Erityisesti eriarvoisuuteen liittyviä diskursseja taas ovat eriarvoisen asiaintilan esittävä diskurssi, eriarvoistavan prosessin diskurssi sekä eriarvoista kohtelua vaativa diskurssi. Näistä diskursseista yhdenvertaisuutta vaativa diskurssi on hallitsevin aineistossani.
Keskeisiä kielellisiä keinoja aineistoni yhdenvertaisuuden ja eriarvoisuuden diskurssien rakentumisessa ovat erilaiset modaalisuutta ja puhujan suhtautumista ilmaisevat keinot. Näitä ovat esimerkiksi tietyt verbirakenteet, kuten nesessiivirakenne sekä suhtautumista ilmaisevat sananvalinnat.
Yhdenvertaisuutta sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien välille rakennettiin kautta diskurssien monenlaisilla toistuvilla kielellisillä valinnoilla. Näistä merkittävimpiä ovat universaalisten kvanttoripronominien (kaikki, jokainen) käyttö, suhtautumista ilmaisevat sananvalinnat, inklusiiviset fokuspartikkelit (myös, -kin), riippumatta-tyyppiset adpositiolausekkeet sekä konjunktioiden, kuten parikonjunktioiden käyttö.
Eriarvoisuutta käsittelevissä diskursseissa on huomattavissa rajoittuneisuutta ja eriarvoistavia sosiaalisia muuttujia kuvaavia sananvalintoja. Lisäksi runsas kieltorakenteiden käyttö ilmaisee yhdenvertaisuuden puuttumista luoden kontrastia yhdenvertaisuuteen liittyviin diskursseihin.