Meta-analyysi antisosiaalisuuden hermostollisesta perustasta
Harju, Harri (2023-03-16)
Meta-analyysi antisosiaalisuuden hermostollisesta perustasta
Harju, Harri
(16.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023032933779
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023032933779
Tiivistelmä
Antisosiaalisuus on suuri ja kallis yhteiskunnallinen ongelma. Antisosiaalisuus on perinnöllistä, kertoen sen elimellisyydestä, ja se yhdistetään usein tunteiden prosessoinnin, toiminnanohjauksen sekä puolustavan ja hyökkäävän aggression järjestelmiin keskushermostossa. Myös peilisolujärjestelmän ja motivaatio- ja oppimisjärjestelmien yhteyksistä antisosiaalisuuteen on näyttöä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida meta-analyysin keinoin antisosiaalisuuden keskushermostollista perustaa psykiatrisilla potilailla, väkivaltaisilla vangeilla sekä terveillä verrokeilla. Koska tutkimuskenttä on menetelmiltään ja koehenkilöryhmiltään monipuolinen, tarkastellaan myös käytettyjen kuvantamismenetelmien vaikutuksia tuloksiin.
Tutkimus toteutettiin meta-analyysinä Activation Likelihood Estimation -menetelmää (ALE) hyödyntäen. Meta-analyysin aineisto kerättiin Scopus-tietokannasta ja se koostui 1990–2021 julkaistuista englanninkielisistä vertaisarvioituista artikkeleista ja kirjojen kappaleista. Valintakriteereiden mukaan meta-analyysiin sisällytettävän tutkimuksen tuli olla käyttänyt fMRI-, MRI-, PET tai SPECT-kuvantamista joko 1) tarkastellakseen aggressiivisen ärsykkeen aiheuttamia aivoaktivaatioita terveissä ihmisissä, 2) verratakseen antisosiaalisen ryhmän aivoja rakenteellisesti tai toiminnallisesti terveiden tai vähemmän antisosiaalisten verrokkien aivoihin, tai 3) löytääkseen hermostollisia korrelaatteja antisosiaalisille piirteille. Meta-analyysiin sisällytettiin valintakriteerien perusteella yhteensä 406 tutkimusta ja 5047 koordinaattia.
Antisosiaalisuus linkittyi selvästi mantelitumakkeisiin, hippokampukseen, tyvitumakkeisiin, pihtipoimun etuosaan ja aivokuoren osalta erityisesti dorsolateraaliseen otsalohkoon ja etuotsalohkoon. Nämä alueet liittyvät erityisesti tunnetiedon prosessointiin, motivaatio- ja oppimistoimintoihin, toiminnanohjaukseen ja sosiaaliseen kognitioon. Tulokset olivat yhteneviä niin rikollisilla, psykiatrisilla potilailla kuin terveillä koehenkilöilläkin. Vakavat ja lievemmät muutokset antisosiaalisuudessa näkyivät samoilla aivojen alueilla, joten nämä alueet osallistuvat antisosiaalisen käyttäytymisen lievien ja vakavien muotojen tuottamiseen. Tuloksissa havaittiin eroja tutkimusmenetelmien välillä. PET- ja SPECT-kuvantamisessa korostuivat erityisesti tyvitumakkeet ja toiminnallisessa magneettikuvantamisessa tulosten laaja-alaisuus. Rakenteellisen magneettikuvauksen tulokset olivat tyypillisesti antisosiaalisuuteen liittyviä aivokudoksen tiheyden alenemia.
Tulokset tukevat käsitystä useamman neurokognitiivisen järjestelmän muutosten yhteydestä antisosiaalisuuteen. Tutkimuksen perusteella voidaan antaa myös joitakin suosituksia tulevaan tutkimukseen liittyen niin käytettyihin menetelmiin kuin olennaisimpiin tuleviin tutkimuskohteisiinkin.
Tutkimus toteutettiin meta-analyysinä Activation Likelihood Estimation -menetelmää (ALE) hyödyntäen. Meta-analyysin aineisto kerättiin Scopus-tietokannasta ja se koostui 1990–2021 julkaistuista englanninkielisistä vertaisarvioituista artikkeleista ja kirjojen kappaleista. Valintakriteereiden mukaan meta-analyysiin sisällytettävän tutkimuksen tuli olla käyttänyt fMRI-, MRI-, PET tai SPECT-kuvantamista joko 1) tarkastellakseen aggressiivisen ärsykkeen aiheuttamia aivoaktivaatioita terveissä ihmisissä, 2) verratakseen antisosiaalisen ryhmän aivoja rakenteellisesti tai toiminnallisesti terveiden tai vähemmän antisosiaalisten verrokkien aivoihin, tai 3) löytääkseen hermostollisia korrelaatteja antisosiaalisille piirteille. Meta-analyysiin sisällytettiin valintakriteerien perusteella yhteensä 406 tutkimusta ja 5047 koordinaattia.
Antisosiaalisuus linkittyi selvästi mantelitumakkeisiin, hippokampukseen, tyvitumakkeisiin, pihtipoimun etuosaan ja aivokuoren osalta erityisesti dorsolateraaliseen otsalohkoon ja etuotsalohkoon. Nämä alueet liittyvät erityisesti tunnetiedon prosessointiin, motivaatio- ja oppimistoimintoihin, toiminnanohjaukseen ja sosiaaliseen kognitioon. Tulokset olivat yhteneviä niin rikollisilla, psykiatrisilla potilailla kuin terveillä koehenkilöilläkin. Vakavat ja lievemmät muutokset antisosiaalisuudessa näkyivät samoilla aivojen alueilla, joten nämä alueet osallistuvat antisosiaalisen käyttäytymisen lievien ja vakavien muotojen tuottamiseen. Tuloksissa havaittiin eroja tutkimusmenetelmien välillä. PET- ja SPECT-kuvantamisessa korostuivat erityisesti tyvitumakkeet ja toiminnallisessa magneettikuvantamisessa tulosten laaja-alaisuus. Rakenteellisen magneettikuvauksen tulokset olivat tyypillisesti antisosiaalisuuteen liittyviä aivokudoksen tiheyden alenemia.
Tulokset tukevat käsitystä useamman neurokognitiivisen järjestelmän muutosten yhteydestä antisosiaalisuuteen. Tutkimuksen perusteella voidaan antaa myös joitakin suosituksia tulevaan tutkimukseen liittyen niin käytettyihin menetelmiin kuin olennaisimpiin tuleviin tutkimuskohteisiinkin.