Lajienvälinen vuorovaikutus ja eläinten toimijuus Eläinsuojelus-lehdessä 1894–1920
Vatanen, Sara (2023-03-14)
Lajienvälinen vuorovaikutus ja eläinten toimijuus Eläinsuojelus-lehdessä 1894–1920
(14.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023040334760
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023040334760
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee eläinten toimijuutta varhaisessa eläinsuojeluliikkeessä. Tutkielmassa selvitän, miten eläimet vaikuttivat 1800- ja 1900-luvun vaihteen suomalaisen eläinsuojeluliikkeen toimintaan. Lähteenä käytän Eläinsuojelus-lehdet vuosilta 1894–1920. Lehteä julkaistiin vuosina 1894–1896 nimellä Oikeutta kaikille. Tarkastelen lehdissä julkaistuja tekstejä, joissa kuvataan eläinten ja ihmisten välisiä kohtaamisia. Kohtaamisten kautta pyrin saamaan kiinni eläimen kokemusmaailmasta, jota on historiallisten lähteiden kautta usein vaikea tavoittaa.
Tutkimustapani on teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielmassa hahmotan eläinten ja ihmisten välisiä suhteita kulttuurisen eläintutkimuksen ja posthumanistisen tutkimuksen käsitteiden avulla. Keskeisin käsitteeni on ei-inhimillinen toimijuus, jonka ymmärretään ilmentyvän toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tästä syystä tutkielman ytimessä ovat vuorovaikutustilanteet. Tutkielman kannalta erityisen kiinnostavia ovat tapaukset, joissa syntyy molemminpuolisia tunnekokemuksia.
Lähdeaineiston perusteella voidaan olettaa, että varhaisen eläinsuojeluliikkeen toimijat pyrkivät siihen, että eläinten oikeus omaan toimijuuteensa otettaisiin paremmin huomioon. Eläimistä oltiin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa riippuvaisia muun muassa osana ruoantuotantoa ja liikkumista, joten lehtien kirjoitukset suhteuttivat vaatimuksensa näihin realiteetteihin. Teksteissä kannustettiin kuitenkin opettelemaan kuuntelemaan ja tulkitsemaan eläimiä, jotta ihminen ymmärtäisi eläimen kokemusmaailmaa ja tarpeita. Nykytermein ilmaistuna teksteissä pyrittiin herättämään lukijoiden affektiivinen empatia eli kyky myötäelää toisen tunnekokemuksissa.
Tutkimustapani on teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielmassa hahmotan eläinten ja ihmisten välisiä suhteita kulttuurisen eläintutkimuksen ja posthumanistisen tutkimuksen käsitteiden avulla. Keskeisin käsitteeni on ei-inhimillinen toimijuus, jonka ymmärretään ilmentyvän toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tästä syystä tutkielman ytimessä ovat vuorovaikutustilanteet. Tutkielman kannalta erityisen kiinnostavia ovat tapaukset, joissa syntyy molemminpuolisia tunnekokemuksia.
Lähdeaineiston perusteella voidaan olettaa, että varhaisen eläinsuojeluliikkeen toimijat pyrkivät siihen, että eläinten oikeus omaan toimijuuteensa otettaisiin paremmin huomioon. Eläimistä oltiin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa riippuvaisia muun muassa osana ruoantuotantoa ja liikkumista, joten lehtien kirjoitukset suhteuttivat vaatimuksensa näihin realiteetteihin. Teksteissä kannustettiin kuitenkin opettelemaan kuuntelemaan ja tulkitsemaan eläimiä, jotta ihminen ymmärtäisi eläimen kokemusmaailmaa ja tarpeita. Nykytermein ilmaistuna teksteissä pyrittiin herättämään lukijoiden affektiivinen empatia eli kyky myötäelää toisen tunnekokemuksissa.