E-urheilijan oikeudellinen asema : Työ- ja vero-oikeuden näkökulma
Vuorisalo, Juha (2023-03-17)
E-urheilijan oikeudellinen asema : Työ- ja vero-oikeuden näkökulma
Vuorisalo, Juha
(17.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041736924
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041736924
Tiivistelmä
Elektronisella urheilulla eli e-urheilulla viitataan kilpailulliseen videopelaamiseen. Elektroninen urheilu ja kilpapelaaminen on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut maailmanlaajuiseksi ilmiöksi sekä liiketoiminnaksi. Etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana e-urheilun suosio on kasvanut räjähdysmäisesti ja toimikenttä kaupallistunut. E-urheilun vahvan kasvun on katsottu perustuvan yhteiskunnan yleiseen muutokseen ja digitalisaation kehittymiseen.
E-urheilun toimintaympäristö on omalaatuinen ja se poikkeaa olennaisella tavalla perinteisen urheilun toimintaympäristöstä. E-urheilu samaistetaan monesti perinteiseen urheiluun niin yhteiskunnallisen keskustelun aiheena kuin myös yksittäisten toimijoiden aseman kohdalla. E-urheilulla onkin monia kiinnekohtia perinteiseen urheiluun käsitteen ”urheilu” lisäksi. Molemmissa kilpailu on keskeinen elementti ja niissä pyritään voittamaan vastustaja tiettyjen ennalta määriteltyjen sääntöjen puitteissa. Kuitenkin toiminnan poikkeava organisointi, tulovirrat ja erilaiset sisäiset säännöt sekä toimintatavat asettavat myös perustavanlaatuiset oikeudelliset kysymykset uudelleen tarkasteltaviksi.
Tutkielmassa tarkastellaan e-urheilijoiden oikeudellista asemaa työ- ja vero-oikeuden näkökulmasta urheiluoikeudelle tyypillisen ongelmakeskeisen lainopin keinoin. Valittu näkökulma juontaa juurensa niihin ongelmiin, joita myös perinteisen urheilun urheilijoiden kohdalla tarkasteltiin viime vuosituhannen loppupuolella. E-urheilua koskevassa tarkastelussa huomio kiinnittyy siihen, miten perinteisen urheilun vakiintuneet opit ovat poikkeavaan toimintaympäristöön sovellettavissa.
E-urheilijan oikeudellisessa asemassa on paljon yhtäläisyyksiä ja samankaltaisuuksia perinteisen urheilun urheilijan asemaan verrattuna, mutta myös eroavaisuuksia löytyy. Samankaltaisuudet liittyvät toiminnan perusluonteeseen, jossa keskiössä on urheilu- tai pelisuoritus, kilpailu ja sääntöjen mukainen reilu peli. Eroavaisuudet johtuvat pääasiallisesti poikkeavasta toimintaympäristöstä ja sen vaikutuksesta urheilun eri tasoilla. Tämä heijastuu myös urheilun toimijoihin, kuten e-urheiluorganisaatioihin ja itse e-urheilijoihin.
E-urheilijan aseman kannalta työsuhteen tunnusmerkkien painotus poikkeaa perinteisestä urheilusta. Merkitystä on annettava enemmissä määrin sille, kenen lukuun työtä tehdään ja kuka kantaa taloudellisen riskin toiminnasta. Lisäksi arvioinnissa on annettava merkitystä työnjohto- ja valvontaoikeuden vahvuudelle.
E-urheilun monipuolisesta toimintaympäristöstä johtuen e-urheilijoiden niputtaminen perinteisen urheilun tapaan kaavamaisiin muotteihin lienee mahdotonta. Tunnusmerkkien välinen painotus poikkeaa perinteisestä urheilusta ja e-urheilussa joukkue- ja yksilöurheilun sisäinen ryhmittely on hajanaisempi. Arvioinnissa korostuukin tapauskohtainen harkinta, joka saattaa aiheuttaa ongelmia monissa tapauksissa.
E-urheilun toimintaympäristö on omalaatuinen ja se poikkeaa olennaisella tavalla perinteisen urheilun toimintaympäristöstä. E-urheilu samaistetaan monesti perinteiseen urheiluun niin yhteiskunnallisen keskustelun aiheena kuin myös yksittäisten toimijoiden aseman kohdalla. E-urheilulla onkin monia kiinnekohtia perinteiseen urheiluun käsitteen ”urheilu” lisäksi. Molemmissa kilpailu on keskeinen elementti ja niissä pyritään voittamaan vastustaja tiettyjen ennalta määriteltyjen sääntöjen puitteissa. Kuitenkin toiminnan poikkeava organisointi, tulovirrat ja erilaiset sisäiset säännöt sekä toimintatavat asettavat myös perustavanlaatuiset oikeudelliset kysymykset uudelleen tarkasteltaviksi.
Tutkielmassa tarkastellaan e-urheilijoiden oikeudellista asemaa työ- ja vero-oikeuden näkökulmasta urheiluoikeudelle tyypillisen ongelmakeskeisen lainopin keinoin. Valittu näkökulma juontaa juurensa niihin ongelmiin, joita myös perinteisen urheilun urheilijoiden kohdalla tarkasteltiin viime vuosituhannen loppupuolella. E-urheilua koskevassa tarkastelussa huomio kiinnittyy siihen, miten perinteisen urheilun vakiintuneet opit ovat poikkeavaan toimintaympäristöön sovellettavissa.
E-urheilijan oikeudellisessa asemassa on paljon yhtäläisyyksiä ja samankaltaisuuksia perinteisen urheilun urheilijan asemaan verrattuna, mutta myös eroavaisuuksia löytyy. Samankaltaisuudet liittyvät toiminnan perusluonteeseen, jossa keskiössä on urheilu- tai pelisuoritus, kilpailu ja sääntöjen mukainen reilu peli. Eroavaisuudet johtuvat pääasiallisesti poikkeavasta toimintaympäristöstä ja sen vaikutuksesta urheilun eri tasoilla. Tämä heijastuu myös urheilun toimijoihin, kuten e-urheiluorganisaatioihin ja itse e-urheilijoihin.
E-urheilijan aseman kannalta työsuhteen tunnusmerkkien painotus poikkeaa perinteisestä urheilusta. Merkitystä on annettava enemmissä määrin sille, kenen lukuun työtä tehdään ja kuka kantaa taloudellisen riskin toiminnasta. Lisäksi arvioinnissa on annettava merkitystä työnjohto- ja valvontaoikeuden vahvuudelle.
E-urheilun monipuolisesta toimintaympäristöstä johtuen e-urheilijoiden niputtaminen perinteisen urheilun tapaan kaavamaisiin muotteihin lienee mahdotonta. Tunnusmerkkien välinen painotus poikkeaa perinteisestä urheilusta ja e-urheilussa joukkue- ja yksilöurheilun sisäinen ryhmittely on hajanaisempi. Arvioinnissa korostuukin tapauskohtainen harkinta, joka saattaa aiheuttaa ongelmia monissa tapauksissa.