Alkuopettajien käsityksiä lapsilähtöisestä pedagogiikasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset347
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko luokanopettajaksi opiskelleiden lapsilähtöisessä
pedagogiikassa eroja verrattuna luokanopettajiin, joilla on myös varhaiskasvatuksen opettajan tutkinto.
Tutkimme myös, miten lapsilähtöisyys toteutuu alkuopetuksessa ja monialaisten
oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja järjestämisessä sekä millaisia resursseja alkuopetuksessa on
toteuttaa lapsilähtöistä pedagogiikkaa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu lapsilähtöisyyden
käsitteen määritelmän tarkasteluun ja lapsilähtöisen pedagogiikan käytäntöihin alkuopetuksessa.
Teoriassa avaamme myös monialaisten oppimiskokonaisuuksia ilmiölähtöisestä näkökulmasta ja
tarkastelemme opetuksen yleisiä resursseja.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja tutkimusote pääpiirteiltään fenomenologinen. Tutkimusaineisto koostuu
kahdesta puolistrukturoituna teemahaastatteluna toteutetusta haastattelusta sekä Turun yliopiston
opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksen luokanopettajien ja varhaiskasvatuksen opettajien
opetussuunnitelmien vertailusta tehdystä metasynteesistä. Haastattelututkimuksen ensimmäinen osa
toteutettiin ryhmähaastatteluna, johon osallistui 5 varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijaa ja 4
luokanopettajaopiskelijaa. Haastattelututkimuksen toinen osa toteutettiin yksilöhaastatteluna ja siihen
osallistui 8 alkuopetuksen opettajaa, jotka ovat opiskelleet Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen
Rauman kampuksella vuosina 2018–2022. Haastatteluaineistot analysoitiin yhdistämällä
aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja fenomenologista käsitysten tulkintaa.
Tutkimuksemme mukaan pohjakoulutuksella oli vaikutusta alkuopettajien lapsilähtöiseen
pedagogiikkaan. Pohjakoulutukseltaan kaksoiskelpoiset opettajat ymmärsivät lapsilähtöisyyden
käsitteen ja tavoitteen syvällisemmin, sillä varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksessa aihetta
käsiteltiin huomattavasti enemmän ja konkreettisemmin. Luokanopettajat pitivät lapsilähtöistä
pedagogiikkaa merkityksellisenä ja tärkeänä toteuttaa, mutta sen toteuttaminen jäi kuitenkin
käytännössä löyhäksi. Haastateltavien kuvailemat käytännöt sisälsivät lapsilähtöisen pedagogiikan
piirteitä, jotka vastasivat tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä esiteltyjä osatekijöitä.
Lapsilähtöisyys toteutui opettajan roolin ollessa oppimisen ohjaaja ja tukija, lasten mielenkiinnon
kohteiden huomioimisena sekä lasten osallistamisena opetuksen suunnitteluun. Tulosten perusteella
lapsilähtöisen opetuksen toteuttamisessa oli eroja kaksoiskelpoisten ja luokanopettajien välillä.
Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa lapsilähtöisyys jäi toteutumatta sekä oppimiskokonaisuuksien
suunnittelussa että toteutuksessa. Tulokset osoittivat lapsilähtöisen pedagogiikan mahdollistaviksi
resursseiksi pienen luokkakoon, opettajan riittävän työajan, yhteistyön muiden opettajien ja
koulunkäynninohjaajien kanssa, opettajan oman asenteen, opetussuunnitelman raamit sekä
lapsilähtöisyyttä tukevan koulun toimintakulttuurin. Lisäksi resursseiksi nähtiin koulun aikatauluihin,
materiaalien ja välineiden monipuolisuuteen sekä opetustilojen kokoon ja hyödynnettävyyteen liittyvät
asiat. Osa resursseista koettiin riittäviksi, mutta useimmat vaativat muutosta lapsilähtöisen
pedagogiikan mahdollistamiseksi paremmin.
Lapsilähtöisellä pedagogiikalla on paljon tutkimuksissa todettuja hyötyjä. Lapsilähtöisellä
pedagogiikalla olisi mahdollisuus vahvistua, jos lapsilähtöisyyden käsitettä määriteltäisiin tarkemmin
ja käytännönläheisemmin. Lapsilähtöisyyden syvällinen ymmärtäminen jo opintovaiheessa johtaisi sen
toteuttamiseen myös käytännössä perusopetuksessa. Toivomme, että tutkimus herättäisi ajatuksia
lapsilähtöisyyden merkittävyydestä ja hyödyllisyydestä koulukontekstissa.