Sosiaalisen fobian psykososiaalinen hoito
Saarinen, Vera (2023-03-21)
Sosiaalisen fobian psykososiaalinen hoito
Saarinen, Vera
(21.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023032933818
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023032933818
Tiivistelmä
Sosiaalinen fobia eli sosiaalisten tilanteiden pelko on melko yleinen ahdistuneisuushäiriö. Se alkaa tyypillisesti nuoruusiässä ja saattaa hoitamattomana kroonistua vaikuttaen laajasti potilaan elämänlaatuun ja ihmissuhteisiin. Sosiaalisen fobian hoidossa sekä lääkehoito että erilaiset psykososiaaliset hoidot ovat tärkeässä asemassa ja usein näitä hoitomuotoja käytetään myös yhdessä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää tutkimusnäyttöä eri psykososiaalisten hoitomuotojen tehosta sosiaalisen fobian hoidossa. Käsiteltäviä hoitomuotoja ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia, psykodynaaminen psykoterapia, interpersoonallinen psykoterapia sekä supportiivinen psykoterapia. Lisäksi käsitellään erilaisia internetpohjaisia terapian sovelluksia sekä sosiaalisen fobian hoitoon kehitettyjä omahoito-ohjelmia. Lähteinä on käytetty pääasiassa 2000-luvulla julkaistuja tutkimuksia. Psykososiaalisista hoitomuodoista kognitiivista käyttäytymisterapiaa on sosiaalisen fobian hoidossa tutkittu eniten ja sitä voidaankin pitää sosiaalisen fobian hoidon ’’kultaisena standardina’’. Tutkielmassa yksikään terapiamuoto ei osoittautunut kognitiivista käyttäytymisterapiaa tehokkaammaksi sosiaalisen fobian oireiden lievittämisessä. Merkittäviä eroja eri terapiamuotojen tehokkuudessa ei tullut esiin. Erilaiset internetin välityksellä toteutuvat terapiamuodot osoittautuivat myös tehokkaiksi sosiaalisen fobian hoidossa. Internetpohjaisissa terapioissa terapeutin käyttämä työaika yhtä potilasta kohden on merkittävästi pienempi kuin kasvokkain tapahtuvassa psykoterapiassa, minkä vuoksi myös hoidon kustannukset ovat huomattavasti alhaisemmat. Erilaiset internetin välityksellä tapahtuvat terapiat voivat tulevaisuudessa tarjota ratkaisuja psykoterapian saatavuusongelmiin kustannustehokkaalla tavalla, mutta aiheesta tarvitaan vielä lisää tutkimuksia. Lyhyempien psykoterapioiden ja nettiterapioiden yleistyminen Suomessa vaatisi terveydenhuoltojärjestelmän muokkausta ja resurssien lisäämistä. Myös muiden psykososiaalisten interventioiden, kuten matalan kynnyksen keskustelutuen, saatavuutta tulisi lisätä jo perusterveydenhuollon tasolla.