Ahdistuneisuus työikäisessä väestössä, yhteys elintapoihin ja valtimotautien riskitekijöihin
Nylund, Anni (2023-03-20)
Ahdistuneisuus työikäisessä väestössä, yhteys elintapoihin ja valtimotautien riskitekijöihin
(20.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023033134396
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023033134396
Tiivistelmä
Ahdistuneisuudella on merkittävä vaikutus elämänlaatuun, mutta yleisyytensä takia myös suuri kansantaloudellinen merkitys. Pyykkinen oireilu vaatii usein pitkäkestoista hoitoa, sairauspoissaoloja ja aiheuttaa ennenaikaista eläköitymistä. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että ahdistuneisuus on valtimotautien riskitekijä ja heikentää potilaan ennustetta. Valtimotaudit ovat edelleen suomalaisten yleisin kuolinsyy.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ahdistuneisuuden yleisyyttä työikäisessä väestössä. Lisäksi haluttiin selvittää, liittyykö ahdistuneisuus elintapoihin ja esiintyykö ahdistuneilla muita enemmän valtimotautien riskitekijöitä. Tutkittavat olivat Porin kaupungin työntekijöitä (n=718) ja heiltä kerättiin tietoja kyselykaavakkein, laboratoriotutkimuksin ja kliinisin tutkimuksin.
Tutkittavista 4,7 % sai ahdistuneisuuskyselyissä kohtalaiseen tai vaikeaan ahdistuneisuuteen viittaavan tuloksen eikä eroa havaittu sukupuolten välillä. Klassisten valtimotautiriskitekijöiden määrä ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi ahdistuneiden ja ei-ahdistuneiden välillä. Ahdistuneet kuitenkin kokivat huonommaksi unen laatunsa ja terveytensä.
Vaikka tässä tutkimuksessa ahdistuneisuus ei näyttänyt olevan yhteydessä valtimotautiriskitekijöiden määrään, kirjallisuuskatsauksen mukaan terveelliset elämäntavat ovat avainasemassa hyvinvoinnin kannalta ja yksilön psykososiaaliset resurssit voivat rajoittaa ja määrittää elämäntapavalintoja. Kliinisessä työssä muun hoidon ohella onkin tärkeää vahvistaa potilaan motivaatiota elämäntapamuutoksiin ja iloita yhdessä pienistäkin positiivisista muutoksista.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ahdistuneisuuden yleisyyttä työikäisessä väestössä. Lisäksi haluttiin selvittää, liittyykö ahdistuneisuus elintapoihin ja esiintyykö ahdistuneilla muita enemmän valtimotautien riskitekijöitä. Tutkittavat olivat Porin kaupungin työntekijöitä (n=718) ja heiltä kerättiin tietoja kyselykaavakkein, laboratoriotutkimuksin ja kliinisin tutkimuksin.
Tutkittavista 4,7 % sai ahdistuneisuuskyselyissä kohtalaiseen tai vaikeaan ahdistuneisuuteen viittaavan tuloksen eikä eroa havaittu sukupuolten välillä. Klassisten valtimotautiriskitekijöiden määrä ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi ahdistuneiden ja ei-ahdistuneiden välillä. Ahdistuneet kuitenkin kokivat huonommaksi unen laatunsa ja terveytensä.
Vaikka tässä tutkimuksessa ahdistuneisuus ei näyttänyt olevan yhteydessä valtimotautiriskitekijöiden määrään, kirjallisuuskatsauksen mukaan terveelliset elämäntavat ovat avainasemassa hyvinvoinnin kannalta ja yksilön psykososiaaliset resurssit voivat rajoittaa ja määrittää elämäntapavalintoja. Kliinisessä työssä muun hoidon ohella onkin tärkeää vahvistaa potilaan motivaatiota elämäntapamuutoksiin ja iloita yhdessä pienistäkin positiivisista muutoksista.