Aivolymfooman diagnostiikka ja hoitoprotokollat
Mäkelä, Iida (2023-04-03)
Aivolymfooman diagnostiikka ja hoitoprotokollat
(03.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023040635569
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023040635569
Tiivistelmä
Primaarinen aivolymfooma on harvinainen keskushermoston syöpätauti, jonka hoito eroaa muista lymfoomista taudin aggressiivisen etenemisen ja hankalamman sijainnin vuoksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Turun yliopistollisessa keskussairaalassa todettujen primaarista aivolymfooma sairastavien potilaiden elinajanennustetta eri hoitovaihtoehtojen välillä sekä muita diagnostiikkaan ja hoitolinjaan vaikuttavia tekijöitä.
Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä potilaisaineistosta, jota analysoitiin. Tutkimusaineistoon otettiin mukaan vuosien 2009–2019 välillä uuden syöpädiagnoosin saaneet potilaat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueelta, joiden ICD10-koodina oli C81–91 ja biopsian ottokohtana oli ollut jokin aivojen osa. Hakuehdoilla aineistoon valikoitui 65 potilasta. Kattavammin potilasrekisterimerkintöjä löytyi 47 potilaasta, joita käsiteltiin pääosa työstä.
Aineiston potilaiden iän keskiarvo diagnoosihetkellä oli 64,6 vuotta. Aineiston potilaista 26 oli miehiä ja 21 naisia. 43 % potilaista sai taudin ensioireina fyysisiä oireita kuten lihasheikkoutta, halvauksia tai näköoireita.
Potilaista 10 sai intensiivihoitoon ja kantasolusiirtoon tähtäävää solunsalpaajahoitoa, 14 potilasta sai muuta yhdistelmälääkehoitoa, 11 potilasta sai palliatiivista sädehoitoa ja 12 potilasta sai pelkkää oireenmukaista hoitoa.
Potilaiden, jotka saivat intensiivihoitoon ja kantasolusiirtoon edennyttä solunsalpaajahoitoa, keskimääräinen elinaika oli 4 vuotta ja 7 kuukautta. Muuta yhdistelmälääkehoitoa saaneiden keskimääräinen elinaika oli 1 vuotta ja 9 kuukautta. Palliatiivista sädehoitoa saaneiden keskimääräinen elinaika oli 14,8 kuukautta ja pelkkää oireenmukaista hoitoa saaneiden keskimääräinen elinaika oli 1,5 kuukautta.
Tutkimuksen tulokset ovat yhdensuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa, vaikka tutkimuksen heikkoutena oli pieni otoskoko, jonka vuoksi tutkimuksen tulokset ovat kuvailevia ja niistä ei voi vetää suoria johtopäätöksiä. Tutkimuksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että selkeästi pisimmän elinajanennusteen ja mahdollisen taudista parantumisen vuoksi primaarisen aivolymfooman hoidossa kannattaa pyrkiä intensiivihoitoon ja kantasolusiirtoon tähtäävään solunsalpaajahoitoon, jos potilaan kokonaistilanne sallii.
Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä potilaisaineistosta, jota analysoitiin. Tutkimusaineistoon otettiin mukaan vuosien 2009–2019 välillä uuden syöpädiagnoosin saaneet potilaat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueelta, joiden ICD10-koodina oli C81–91 ja biopsian ottokohtana oli ollut jokin aivojen osa. Hakuehdoilla aineistoon valikoitui 65 potilasta. Kattavammin potilasrekisterimerkintöjä löytyi 47 potilaasta, joita käsiteltiin pääosa työstä.
Aineiston potilaiden iän keskiarvo diagnoosihetkellä oli 64,6 vuotta. Aineiston potilaista 26 oli miehiä ja 21 naisia. 43 % potilaista sai taudin ensioireina fyysisiä oireita kuten lihasheikkoutta, halvauksia tai näköoireita.
Potilaista 10 sai intensiivihoitoon ja kantasolusiirtoon tähtäävää solunsalpaajahoitoa, 14 potilasta sai muuta yhdistelmälääkehoitoa, 11 potilasta sai palliatiivista sädehoitoa ja 12 potilasta sai pelkkää oireenmukaista hoitoa.
Potilaiden, jotka saivat intensiivihoitoon ja kantasolusiirtoon edennyttä solunsalpaajahoitoa, keskimääräinen elinaika oli 4 vuotta ja 7 kuukautta. Muuta yhdistelmälääkehoitoa saaneiden keskimääräinen elinaika oli 1 vuotta ja 9 kuukautta. Palliatiivista sädehoitoa saaneiden keskimääräinen elinaika oli 14,8 kuukautta ja pelkkää oireenmukaista hoitoa saaneiden keskimääräinen elinaika oli 1,5 kuukautta.
Tutkimuksen tulokset ovat yhdensuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa, vaikka tutkimuksen heikkoutena oli pieni otoskoko, jonka vuoksi tutkimuksen tulokset ovat kuvailevia ja niistä ei voi vetää suoria johtopäätöksiä. Tutkimuksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että selkeästi pisimmän elinajanennusteen ja mahdollisen taudista parantumisen vuoksi primaarisen aivolymfooman hoidossa kannattaa pyrkiä intensiivihoitoon ja kantasolusiirtoon tähtäävään solunsalpaajahoitoon, jos potilaan kokonaistilanne sallii.