Analysing the Man of Signs: A Study on the Changes of the Linguistic Elements and the Contexts of the Zodiac Man Figure in Early Modern Almanacks (1537–1603)

Abstract

This thesis examines 48 English Early Modern printed almanacks. The material dates from 1537–1603 and is gathered from Early English Books Online. The purpose of this thesis was to analyse the language, contents, and visual elements of the Zodiac man woodcut and its immediate vicinity in order to find out in which contexts does the image appear and the development of the said features in the almanacks of the sixteenth century. Luborsky and Ingram’s A guide to English Illustrated books, 1536–1603 (1998) lists and visually classifies numerous almanacks from the sixteenth century. I discuss the applicability of the classification system and in addition give the contents both textual and topical labels in the style of Suhr 2011. I also examine the languages and astrological and zodiacal terminology in the materials with the help of the Oxford English Dictionary, and look for patterns and diachronic development of all of the aforementioned categories of features. There were no clear diachronic tendencies in terms of language choice and linguistic features there were minimal numbers of patterns and diachronic changes. That being said, the visual elements suggest that during the sixteenth century there was a notable shift towards more general contents and both simplicity and versatility in the visual aspects. The results also point to a relationship between verbal and visual elements: the contexts determine the themes to an extent.

Johdanto Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää millaisia kielellisiä, visuaalisia, ja sisällöllisiä elementtejä varhaismodernissa Englannissa julkaistuissa almanakoissa esiintyy Zodiac man -nimisen puupiirroksen ympärillä. Tarkasteltava aikaväli on 1537–1603. Kirjapainon saapuminen varhaismoderniin Englantiin käynnisti tapahtumien sarjan, jonka seurauksena kieli alkoi standardisoitua ja kirjallisuutta oli mahdollista tuottaa paljon ja nopeasti. Vaikka almanakat olivat hyvin laajalle levinneitä ja paljon luettuja Englannissa varhaismodernilla aikakaudella, niitä ei ole tutkittu vielä kovin kattavasti. Tässä työssä lähestymistavaksi almanakkojen tutkimukseen on valittu usein näissä almanakoissa esiintyvä puupiirrostyyppi ja sitä ympäröivät tai siihen liittyvät tekstit. Kuvia ympäröivät tekstit antavat hyvän yleiskuvan varhaismodernista englannin kielestä, ja tätä kautta on mahdollista tarkastella visuaalisten ja sisällöllisten elementtien lisäksi myös mahdollista kielellistä muutosta. Visuaalisten ja kielellisten elementtien tutkiminen suhteessa toisiinsa on ajankohtainen tutkimusaihe tällä hetkellä kielitieteen kentällä. Materiaali (48 almanakkaa) on kerätty Early English Books Online (EEBO) -nimisestä tietokannasta Luborskyn ja Ingramin 1998 ilmestyneen teoksen (A guide to English Illustrated books, 1536–1603) ja siinä listattujen katalogikoodien (STC numbers) avulla. Luborskyn ja Ingramin luokittelun lisäksi tässä työssä on analysoitu almanakkojen kielellisiä ja sisällöllisiä piirteitä tekstitunnisteiden avulla (Suhr 2011; Ratia ja Suhr 2017). Tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman kattava yleiskuva sekä Zodiac man - puupiirroksen kehityksestä, että sitä ympäröivien tekstien kielellisten ja sisällöllisten elementtien kehityksestä varhaismodernin aikakauden Englannissa.

Historiallinen konteksti Keskiaikaisessa ja varhaismodernissa Englannissa oli vahvoja uskomuksia taivaankappaleiden vaikutuksesta ihmiselämään. Astrologia on moniulotteinen uskomusten järjestelmä, joka on alun perin luotu selittämään maailman toimintaa (Capp 2008, 15). Astrologia ja astronomia eivät vielä olleet eriytyneet omiksi tieteenaloikseen ja näitä kumpaakin sovellettiin mitä arkipäiväisimpien askareiden lisäksi esimerkiksi jopa lääketieteessä, kirurgiassa, ja politiikassa ennen kuin empiirisemmät tavat tehdä tieteellistä tutkimusta nousivat suosioon keskiajan jälkeen (Capp 2008; 18, 180, 184, 191). Yksi tapa tulkita taivaankappaleiden toimintaa oli luottaa Zodiac man -piirrokseen: piirroksessa esiintyy alaston mieshahmo, yleensä kädet ja jalat harallaan (Clark 1982). Kuva heijasti astrologisia uskomuksia siitä, että jokaista ihmisen ruumiinosaa hallitsee tietty taivaankappale (ja sitä kautta horoskooppimerkki) (Luborsky ja Ingram 1998, 114). Kuvissa saattoi myös olla horoskooppimerkkejä tai planeettojen merkkejä piirretty hahmon päälle tai ympärille. Oli tärkeää selvittää missä suhteessa kuu oli näihin taivaankappaleisiin, sillä keskiajalla ja varhaismodernissa Englannissa uskottiin, että olisi jopa vaarallista hoitaa kirurgisesti tiettyjä ruumiinosia tai epäsuotuisaa leikata hiuksia tai partaa tiettyinä kuukausina (Bober 1948, 10). Kuvan monipuoliset käyttötarkoitukset tarkoittivat sitä, että se löytyi hyvin monista painetuista almanakoista ja kirjasista monenlaisissa konteksteissa.

Almanakat Keskiaikainen ja varhaismoderni almanakka oli ikään kuin pienempi, taitettava versio käsikirjoituksesta (Witherden 2017, 81; Bober 1948, 24). Tähän päivään saakka säilyneiden almanakkojen suuri määrä implikoi sitä, että tämä painettu taskukirja löytyi lähes jokaisesta varhaismodernista kotitaloudesta (Mooney 1997, 11; Capp 2008, 23). Painettujen almanakkojen levinneisyys ja suosio tekevät siitä mielenkiintoisen tutkimuskohteen varhaismodernin Englannin kielellisille, visuaalisille, ja sisällöllisille elementeille. Varhaismodernin almanakan edeltäjän voidaan katsoa olevan roomalainen kalenteri, jossa seurattiin Kristuksen elämänvaiheita kirkkopyhien kautta (Peck 2019; Clemens ja Graham 2007, 192–194; Mooney 1997, 11). Varhaismoderni almanakka ikään kuin yhdisti nämä roomalaisen kalenterin kirkkopyhät ja esimerkiksi astrologiset ennustukset yksiin kansiin tehden almanakasta tiiviin paketin yleistietoa tavallisen kalenterin ja kuun liikkeiden lisäksi. Almanakkojen suureen suosioon saattoi vaikuttaa myös se, että ne painettiin prestiisikielien (latina ja ranska) sijasta kansan kielellä (englanti). Painettujen almanakkojen tuotanto varhaismodernissa Englannissa oli myös huomattavasti halvempaa ja nopeampaa kuin käsikirjoitusten käsin kopioiminen pergamentille (Mooney 1997, 20; Werner 2019, 9–13).

Varhaismoderni englannin kieli Englannin kielessä varhaismoderniksi ajaksi katsotaan yleensä aikaväli 1500–1700 (Nevalainen 2006, 1). Varhaismodernin englannin piirteiksi voidaan katsoa englanninkielisen sanaston nopea lisääntyminen ja vakiintuminen. Kirjoitettuja tekstejä ei voinut enää välttämättä paikallistaa pelkän sanaston ja kieliasun perusteella (Nevalainen 2006; 8, 13). Esimerkiksi lukutaitoisten ihmisten kasvavan määrän ja painettujen tekstien ilmestymisen voidaan ajatella olevan katalysaattoreita englannin kielen standardisoinnille (Görlach 1991, 5–7). Vaikka englannin kielen käyttö lisääntyi varhaismodernissa englannissa, kieleen lainattiin paljon sanastoa esimerkiksi latinan, saksan, ranskan ja kreikan kielestä (Nevalainen 2006; 30, 50). Yksi tapa arvioida varhaismodernin englannin kielen kehitystä on tutkia lainasanojen määrää ja alkuperää: tässä työssä se tehdään Zodiac man -piirrosten ympäristöstä Oxford English Dictionaryn (OED) avulla.

Tutkimusmateriaali ja menetelmät Tutkimusmateriaali on kerätty EEBO-tietokannasta, joka sisältää suurimman osan Brittein saarilla ja Pohjois-Amerikassa painetuista teksteistä aikavälillä 1470–1700. Suurin osa teksteistä on skannattu mikrofilmiltä ja tallennettu pdf-muodossa. Tähän sisältyy muutamia haasteita: monissa teksteissä käytetty punainen muste häviää osittain tai jopa kokonaan valokopioitaessa. Materiaali on koottu Luborskyn ja Ingramin A guide to English Illustrated books, 1536–1603 (1998) -teoksen avulla. Teokseen on koottu Zodiac man -piirroksia sisältäviä almanakkoja ja niiden katalogikoodit. Syöttämällä katalogikoodit EEBO:n hakukoneeseen saa käsiinsä juuri ne tietyt almanakat, joita edellä mainitussa teoksessa on käsitelty. Kaikki almanakat eivät kuitenkaan olleet saatavilla EEBO:ssa enää tätä tutkimusta tehdessä (tai ne olivat lukukelvottomassa kunnossa), joten ne jätettiin tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Osassa myös oli tutkimuksen kannalta väärän tyylisiä kuvia Zodiac maneista. Tutkimukseen valikoitui lopulta 48 lukukelpoista ja tyyliltään sopivaa almanakkaa. Tutkimuksessa analysoitiin visuaalisia, kielellisiä, ja sisällöllisiä piirteitä Zodiac man -kuvia ympäröivästä tekstistä. Visuaalisessa analyysissä käytettiin myös apuna Luborskyn ja Ingramin teosta: teoksessa Zodiac man -piirrokset on luokiteltu tarkasti piirrostyylin ja kuvan elementtien perusteella tyyppeihin ja alatyyppeihin. Työssä analysoidaan näiden kategorioiden toimivuutta ja esiintymismääriä 1500-luvulla. Kielellisiä piirteitä analysoidaan tutkimalla vieraskielisiä astrologiaan ja horoskooppeihin liittyviä lainasanoja ja almanakoissa käytettyjä kieliä OED:n avulla. Sisällöllinen analyysi perustuu Suhrin (2011) sekä Ratian ja Suhrin (2017) tapaan jakaa tekstityyppejä ja teemoja tekstitunnisteisiin. Tekstitunnisteiden käsitettä on sovellettu tähän tutkimukseen sopivaksi: tässä työssä tekstit on jaoteltu sekä tekstityypeittäin (textual labels, esimerkiksi ennustusteksti tai ohjeteksti) että teemoittain (topical labels, esimerkiksi astrologia tai metsästys). Myös kaikkien näiden piirteiden (visuaaliset, kielelliset, ja sisällölliset) esiintymismääriä ja niiden vaihteluita analysoidaan 1500-luvun ajalta. Tutkimusmateriaalin käsittelyssä on käytetty apuna Tropy-nimistä ohjelmaa, jonka avulla kuvatiedostoja voidaan luokitella ja niihin voi lisätä aihetunnisteita.

Tulokset ja pohdinta Tulokset on jaoteltu tässä tutkimuksessa kolmeen osioon:

Kielelliset elementit Almanakoissa horoskooppimerkkejä kuvaillessa käytettiin seuraavia kieliä: latina, ranska, englanti, ja italia. Sanojen alkuperä on päätelty niiden loppupäätteistä OED:n avulla (esimerkiksi sanan ’capricornus’ alkuperä on tämän analyysitavan mukaan latina ja ’capricorne’ ranska). Mielenkiintoinen huomio käytetyistä kielistä on se, että ranskaa esiintyi 1500-luvulla hiukan englantia enemmän; tämä saattaa johtua ranskan kielen silloisesta prestiisiasemasta Englannissa. Toinen huomionarvoinen asia on se, että useassa almanakassa on käytetty montaa eri kieltä saman sanan kuvailuun. Varhaismodernissa englannin kielessä tämä oli yleinen ilmiö ennen kielen standardisointia. Sanojen lopullisesta kirjoitusasusta ei välttämättä ollut vielä yksimielisyyttä, joten eri kielistä lainattuja sanoja käytettiin usein keskenään vaihtelukelpoisina. Horoskooppimerkeistä käytettyjen termien lisäksi muita astrologiaan liittyviä sanoja analysoitiin samalla tavalla loppupäätteiden perusteella ja OED:n avulla. Myös näissä sanoissa esiintyi vaihtelua kirjoitusasuissa 1500-luvulla. Sanojen esiintymismäärissä ei kuitenkaan tapahtunut niin suuria muutoksia tutkitun vuosisadan ajalla, että niistä voisi suoraan päätellä standardisointiprosessin etenemisvaiheita. Joidenkin sanojen alkuperä on jopa OED:n mukaan epäselvä: niitä saattaa olla lainattu eri kielistä eri aikoina, jolloin OED luokittelee sanalla olevan monta eri alkuperää. Varhaismodernissa Englannissa käytettiin myös paljon latinaa ja ranskaa hallintokielinä, joten tämä kolmikielisyyden aika on voinut myös myötävaikuttaa sanojen alkuperän epäselvyyteen.

Visuaaliset elementit Luborskyn ja Ingramin visuaalisessa luokittelussa ei ilmennyt ongelmia. Visuaalisista päätyypeistä kaikkein yleisin oli Tyyppi A (horoskooppimerkit löytyvät kuvasta myötäpäivään seuraavassa järjestyksessä: oinas, kaksonen, leijona, vaaka, jousimies, vesimies, kalat, kauris, skorpioni, neitsyt, rapu, ja härkä). Alatyyppien määrät olivat keskenään tasaisemmassa jakaumassa, vaikka Tyyppi A:n alatyypit olivat luonnollisesti suosituimpia. Lisäksi aineistoa tutkittiin sen perusteella, suosivatko jotkut tietyt julkaisijat tiettyjä tyyppejä tai alatyyppejä. Tutkimuksessa analysoitiin kuuden tuotteliaimman julkaisijan käyttämiä tyyppejä ja alatyyppejä: E. White suosi tyyppiä D, kun taas R. Watkins ja N. Hill -nimiset julkaisijat suosivat Tyyppiä A. Alatyypeistä suosituimpia olivat tyypin A alatyypit 1 (N. Hill) ja 5 (R. Watkins), tyypin D alatyyppi 1c (T. Marsh), ja tyypin B alatyyppi 1 (T. Marsh).

Sisällölliset elementit Almanakat jaoteltiin Suhrin (2011) sekä Ratian ja Suhrin (2017) tapaan tekstitunnisteisiin sisältönsä perusteella: laajemmalla tasolla tekstityyppeihin (textual labels) ja tarkemmin vielä teemoittain (topical labels). Määrällisesti suurimmiksi tekstityypeiksi nousivat luonnollisesti tapahtumiin liittyvät ennustustekstit (Electionaries) ja tietotekstit (Informational text). Ennustustekstejä esiintyi melko tasaisesti koko 1500-luvun läpi samoin kuin tietotekstejä. Huomionarvoista oli se, että tietotekstejä esiintyi usein sellaisissa ryppäissä (varsinkin 1560- ja 1590-luvuilla), joissa ainoa almanakkaan liitetty tekstityyppi oli kyseinen. Muita almanakoista tunnistettuja tekstityyppejä olivat esimerkiksi ohjetekstit ja julistukset. 48 almanakalle annettiin yhteensä 7 tekstityyppiä tekstitunnisteina. Almanakat luokiteltiin vielä tarkemmin teemoittain: jokaiseen almanakkaan liitettiin teemoittain tekstitunnisteita, jotka kuvailevat tekstin sisältöä (esimerkiksi kuppaus, phlebotomy, tai taivaankappaleiden liikkeiden käsittely, celestialities). 48 almanakalle annettiin yhteensä 29 teemoihin liittyvää tekstitunnistetta. Ei liene kovin yllättävää, että anatomia ja astrologia olivat eniten toistuvia teemoja käsiteltyjen almanakkojen kesken, sillä Zodiac man -piirros itsessään jo käsittelee usein paratekstissä anatomiaa ja horoskooppeja. Yleisimpien tekstityyppien ollessa ennustustekstejä luonnollisesti myös eniten teksteissä esiintyvät teemat liittyvät tähän: tapahtumiin liittyvät ennustustekstit käsittelevät parasta mahdollista ajankohtaa suorittaa tiettyjä asioita, kuten kuppausta tai maanviljelyä. Vaikka useat lähteet (esimerkiksi Bober 1948, 12; Clark 1982, 12; tai Witherden 2017, 96) kertovat Zodiac man -kuvaa käytettäneen kirurgiassa ja leikkauksissa apuna, oli ehkä hieman yllättävää, kuinka vähän 1500-luvulla tämän otannan almanakat käsittelivät kirurgisia teemoja. Mielenkiintoinen huomio on myös se, että silloin kun almanakkaan on liitetty vain yksi ainoa tekstityyppi, se on usein tietoteksti, ja siihen liitetään vain kaksi teemallista tekstitunnistetta: astrologia ja anatomia. Se kertonee siitä, että tässä yhteydessä Zodiac man - piirrosta on käytetty kuvitusmielessä. Toinen huomionarvoinen asia on se, että almanakat, jotka esiintyvät katalogikoodien 435.39, 435.41, 435.43, 435.45, 435.47, 435.49, 435.51, 435.53, ja 435.55 alla sisältävät kaikki niin sanasta sanaan kopioidun tekstinpätkän kalenteriosiossa, että niissä kaikissa lukee ”herran vuonna 1555” (“[…] in the yeare of our Lord 1555.”) vaikka mitään näistä yhdeksästä almanakasta ei ole itseasiassa julkaistu 1555. Samaa tekstiä lienee kopioitu kolmen eri julkaisijan toimesta (T. Geminus, T. Marsh, ja T. Orwin) 36 vuoden aikahaarukalla.

Tulokset Tutkimuksen tarkoituksena oli ensisijaisesti etsiä tunnistettavia kielellisten, visuaalisten, ja sisällöllisten elementtien esiintymiskuvioita Zodiac man -piirrosta ympäröivästä tekstistä, ja toiseksi tutkia mahdollista diakronista muutosta näissä elementeissä 1500-luvun kuluessa. Toisin kuin oletettiin, kielellisissä elementeissä esiintyi hyvin minimaalisia viitteitä kansankielistymisestä: toisin sanoen lainasanastossa ei tapahtunut juurikaan määrällisiä tai diakronisia muutoksia. Visuaalisissa elementeissä on sen sijaan muutoksia havaittavissa: visuaalisten päätyyppien ja alatyyppien jakaumassa tapahtui huomattavaa vaihtelua 1500-luvulla. Voidaankin sanoa, että vuosisadan loppua kohden monimutkaisemmat piirrostyylit saivat väistyä visuaalisesti yksinkertaisempien tyylien tieltä, jotka eivät esimerkiksi sisältäneet planetaarista informaatiota lainkaan. Myös sisällöllisiä elementtejä analysoitaessa voidaan katsoa almanakkojen sisällön siirtyvän yhä kauemmas pelkästään astrologisesta sisällöstä 1500-luvun loppua kohden. Tutkimukseen liittyi kuitenkin rajoitteita: otanta on melko pieni ja almanakoista analysoitava aineisto rajoittuu vain lähinnä astrologiseen sisältöön. Kaikki aineisto on myös haettu vain yhtä tietokantaa ja valmiiksi annotoitua listaa käyttäen. Kokonaisvaltaisempaa tutkimusta ajatellen almanakkoja voisi etsiä Luborskyn ja Ingramin (1998) listan ulkopuolelta hyödyntäen useampaa tietokantaa, ja analyysin voisi suorittaa almanakan tasolla siten, että muukin sisältö otettaisiin huomioon. Myös lainasanastoa ja kieliä tutkittaessa keskityttiin vain astrologiseen sanastoon: tätäkin osa-aluetta voisi laajentaa tulevia tutkimuksia ajatellen. Käsiteltävä aikaväli (1537-1603) on myös historiallisessa kontekstissa melko lyhyt, sillä aineistoa on vain 66 vuoden ajanjaksolta.

Lopuksi Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisissa ympäristöissä Zodiac man -puupiirros esiintyy varhaismodernissa Englannissa painetun almanakan sivuilla: millaisia visuaalisia, kielellisiä, ja sisällöllisiä elementtejä kuvan ympäristöstä voidaan tunnistaa ja millaisia muutoksia niissä tapahtuu tarkasteltavan ajanjakson (1537-1603) aikana. 1500-luku oli kirjapainon kulta-ajan alkua: massatuotannon ja kopioinnin helpottumisen myötä tekstejä oli mahdollista tuottaa yhä enemmän ja nopeammin. Siksi varhaismoderni aikakausi ja varsinkin 1500-luku valikoitui tähän tutkimukseen. Painetun materiaalin määrän ja laadun perusteella voidaan mahdollisesti tarkastella kansankielistymistä ja kielen standardisoitumisen etenemistä. Tähän tutkimukseen kerättiin 48 almanakkaa Early English Books Online -tietokannasta Luborskyn ja Ingramin (1998) kirjan A guide to English illustrated books, 1536-1603 avulla. Kirjassa Zodiac man -piirroksille on annettu visuaaliset kategoriat: niitä hyödynnettiin ja niiden toimivuutta analysoitiin tässä tutkimuksessa Zodiac manin visuaalisessa analyysissä. Sen lisäksi astrologiaan ja horoskooppeihin liittyvää sanastoa analysoitiin päättelemällä niiden alkuperä Oxford English Dictionaryn avulla. Almanakoille annettiin myös tekstityypeittäin ja teemoittain tekstitunnisteita sisällön luokittelua varten. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia eri elementtien (kielelliset, visuaaliset, sisällölliset) mahdollisia esiintymiskaavoja ja diakronisia muutoksia niissä 1500-luvun aikana. Kielellisissä elementeissä muutos oli minimaalinen, jopa lähes olematon. Visuaaliset ja sisällölliset elementit kuitenkin osoittavat, että 1500-luvun loppua kohden almanakoissa alettiin suosia Zodiac man- kuvissa visuaalisesti yksinkertaisempaa ilmettä ja teemallisesti monipuolisempaa sekä vähemmän astrologista sisältöä. Tulokset myös osoittavat verbaalisten ja visuaalisten elementtien välisen olemassaolon: Zodiac man -puupiirroksen esiintymiskonteksti määrittää sen ympärillä käsiteltäviä teemoja jossain määrin. Varhaismoderni painettu almanakka on loistava tutkimuskohde verbaalisten ja visuaalisten elementtien ja niiden kehityksen tutkimukselle, sillä julkaisutyyppi oli laajalle levinnyt ja melko suosittu. Verbaalisten ja visuaalisten elementtien tutkiminen on myös tärkeää, jotta ymmärtäisimme paremmin tekstien sosiaalisia tarkoitusperiä ja niiden suunnittelua tietyille yleisöille paremmin. Tekstien multimodaalisuus ja kuvan ja tekstin suhteen tutkiminen on melko uusi ilmiö, ja tutkimusta voitaisiin tehdä vielä paljon enemmän tällä saralla. Tämänkaltaiset tutkimustulokset keskiaikaisista ja varhaismoderneista teksteistä indikoivat myös sitä, että jo tuolloin sanavalintojen ja visuaalisen ilmeen takana oli tarkoituksia ja ajatuksia. Tämä tekee tutkimuksen aiheesta myös historiallisesti olennaisen.