Aikuisten astma, sen taustatekijät ja antibioottien merkitys hoidon osana : kirjallisuuskatsaus
Hosio, Vilma (2023-04-09)
Aikuisten astma, sen taustatekijät ja antibioottien merkitys hoidon osana : kirjallisuuskatsaus
(09.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041135761
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041135761
Tiivistelmä
Tämä syventävien opintojen kirjallisena työnä laadittu kirjallisuuskatsaus käsittelee aikuisten astmaa, sen taudinkuvaa, taustatekijöitä, liitännäissairauksia sekä antibiootteja astman lyhyt- ja pitkäaikaishoidon osana. Lisäksi siinä käsitellään lyhyesti antibioottien käyttömääriä astmaatikoilla sekä antibioottien haittoja ja vaikutuksia mikrobiomiin.
Astma on kansantaloudellisesti varsin merkittävä, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus. Se on sairautena varsin heterogeeninen, ja taudinkuvassa on suurta vaihtelua yksilöiden välillä. Lääkehoidon perustan muodostavat keuhkoputkien tulehdusta rauhoittavat inhaloitavat glukokortikoidit sekä tarvittaessa oirelääkkeenä käytettävät keuhkoputkia avaavat lääkeaineet. Näiden lisäksi vaikeammissa astmamuodoissa voidaan käyttää biologisia lääkkeitä, atsitromysiiniä ja systeemisiä glukokortikoideja. Astmasta on tunnistettu erilaisia tulehduksellisia alatyyppejä, ja viime vuosina lääkehoitoa on lisääntyvästi suunnattu tulehduksellisen alatyypin perusteella. Tärkeimmät tulehdukselliset alatyypit ovat eosinofiilinen ja neutrofiilinen astma. Keuhkojen mikrobiomilla lienee merkitystä astmaan sairastumisessa sekä astman vaikeutumisessa, ja erityisesti atyyppiset bakteerit on yhdistetty vaikeampaan taudinkuvaan. Keuhkojen mikrobiomissa on havaittu eroja verrattaessa astmaa sairastavia terveisiin verrokkeihin.
Nykyisissä hoitosuosituksissa antibiooteista vain atsitromysiiniä suositellaan käytettäväksi astman pitkäaikaishoidossa. Sitäkin suositellaan käytettäväksi vain vaikeassa, ensisijaisesti neutrofiilisessä astmassa. Kolmesti viikossa annosteltava matala-annoksinen atsitromysiini vaikuttaa tutkimuksissa vähentävän pahenemisvaiheita, ja lisäksi sillä on mahdollisesti myös elämänlaatua parantava vaikutus. Myös muita makrolideja astman pitkäaikaishoidossa on tutkittu, ja vaikka niillä on vaikutusta neutrofiilisen tulehduksen merkkiaineiden ilmenemiseen, ei niillä ole saavutettu pysyvää vastetta astman hoidossa.
Pahenemisvaiheissa antibiootteja ei suositella rutiiniomaisesti käytettävän, ellei pahenemisvaiheeseen liity selkeästi ylä- tai alahengitysteiden bakteeri-infektiota. Telitromysiinin on havaittu nopeuttavan pahenemisvaiheesta toipumista, mutta sen maksatoksisuus estää lääkkeen käytön. Muutoin antibiootteihin liittyviä tyypillisiä haittoja ovat ruoansulatuskanavan haitat ja allergiset reaktiot. Atsitromysiiniin liittyy myös riski QT-ajan pidentymiselle, mikä altistaa rytmihäiriöille. Haittojen ilmenemiseen voidaan vaikuttaa potilasvalinnalla.
Antibiootteja käytetään astman pahenemisvaiheissa yli suositusten. Merkkiaine prokalsitoniinin määrittäminen pahenemisvaiheiden yhteydessä näyttäisi vähentävän turhien antibioottikuurien määräämistä. Tämä on tärkeää, sillä turhat antibioottikuurit ja antibioottien liikakäyttö lisäävät mikrobilääkeresistenssin kehittymistä, mikä on suuri maailmanlaajuinen ongelma. Tutkimuksissa atsitromysiinin pitkäaikaiskäyttö vaikuttaisi lisäävän mikrobilääkeresistenssiä. Mikrobilääkeresistenssin kehittymisestä huolimatta vaikean astman hoito matala-annoksisella atsitromysiinillä vaikuttaisi olevan kustannustehokasta.
Astma on kansantaloudellisesti varsin merkittävä, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus. Se on sairautena varsin heterogeeninen, ja taudinkuvassa on suurta vaihtelua yksilöiden välillä. Lääkehoidon perustan muodostavat keuhkoputkien tulehdusta rauhoittavat inhaloitavat glukokortikoidit sekä tarvittaessa oirelääkkeenä käytettävät keuhkoputkia avaavat lääkeaineet. Näiden lisäksi vaikeammissa astmamuodoissa voidaan käyttää biologisia lääkkeitä, atsitromysiiniä ja systeemisiä glukokortikoideja. Astmasta on tunnistettu erilaisia tulehduksellisia alatyyppejä, ja viime vuosina lääkehoitoa on lisääntyvästi suunnattu tulehduksellisen alatyypin perusteella. Tärkeimmät tulehdukselliset alatyypit ovat eosinofiilinen ja neutrofiilinen astma. Keuhkojen mikrobiomilla lienee merkitystä astmaan sairastumisessa sekä astman vaikeutumisessa, ja erityisesti atyyppiset bakteerit on yhdistetty vaikeampaan taudinkuvaan. Keuhkojen mikrobiomissa on havaittu eroja verrattaessa astmaa sairastavia terveisiin verrokkeihin.
Nykyisissä hoitosuosituksissa antibiooteista vain atsitromysiiniä suositellaan käytettäväksi astman pitkäaikaishoidossa. Sitäkin suositellaan käytettäväksi vain vaikeassa, ensisijaisesti neutrofiilisessä astmassa. Kolmesti viikossa annosteltava matala-annoksinen atsitromysiini vaikuttaa tutkimuksissa vähentävän pahenemisvaiheita, ja lisäksi sillä on mahdollisesti myös elämänlaatua parantava vaikutus. Myös muita makrolideja astman pitkäaikaishoidossa on tutkittu, ja vaikka niillä on vaikutusta neutrofiilisen tulehduksen merkkiaineiden ilmenemiseen, ei niillä ole saavutettu pysyvää vastetta astman hoidossa.
Pahenemisvaiheissa antibiootteja ei suositella rutiiniomaisesti käytettävän, ellei pahenemisvaiheeseen liity selkeästi ylä- tai alahengitysteiden bakteeri-infektiota. Telitromysiinin on havaittu nopeuttavan pahenemisvaiheesta toipumista, mutta sen maksatoksisuus estää lääkkeen käytön. Muutoin antibiootteihin liittyviä tyypillisiä haittoja ovat ruoansulatuskanavan haitat ja allergiset reaktiot. Atsitromysiiniin liittyy myös riski QT-ajan pidentymiselle, mikä altistaa rytmihäiriöille. Haittojen ilmenemiseen voidaan vaikuttaa potilasvalinnalla.
Antibiootteja käytetään astman pahenemisvaiheissa yli suositusten. Merkkiaine prokalsitoniinin määrittäminen pahenemisvaiheiden yhteydessä näyttäisi vähentävän turhien antibioottikuurien määräämistä. Tämä on tärkeää, sillä turhat antibioottikuurit ja antibioottien liikakäyttö lisäävät mikrobilääkeresistenssin kehittymistä, mikä on suuri maailmanlaajuinen ongelma. Tutkimuksissa atsitromysiinin pitkäaikaiskäyttö vaikuttaisi lisäävän mikrobilääkeresistenssiä. Mikrobilääkeresistenssin kehittymisestä huolimatta vaikean astman hoito matala-annoksisella atsitromysiinillä vaikuttaisi olevan kustannustehokasta.