Asuinympäristön yhteys lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja liikunnan harrastamiseen
Saarimaa, Elsa (2023-04-18)
Asuinympäristön yhteys lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja liikunnan harrastamiseen
(18.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050541251
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050541251
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää asuinympäristön yhteyttä lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää asuinympäristön yhteyttä lasten ja nuorten liikunnan harrastamiseen. Liikunnan harrastamisessa huomioitiin urheiluseuraharrastaminen, muun tahon kuin urheiluseuran organisoima liikunta sekä omaehtoinen liikunta.
Tutkimus oli kvantitatiivinen. Siinä käytettiin valmista aineistoa, joka oli osa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU 2016) -tutkimusta. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella 9–15-vuotiailta lapsilta ja nuorilta. Aineisto koostui 7439 vastauksesta. Aineisto analysoitiin ristiintaulukoinnin ja Khiin neliö -testin avulla. Riippuvuuksien voimakkuutta selvitettiin Cramerin V -testillä.
Liikkumissuosituksen mukaan liikkuvia kouluikäisiä lapsia ja nuoria oli yleisimmin kaupungissa kuin maaseudulla. Liikkumissuositusten mukaan liikkuminen kuitenkin väheni iän myötä asuinympäristöstä riippumatta. Tämän tutkimuksen mukaan kaikista 9–15-vuotiaista pojista suurempi osa tavoitti liikkumissuosituksen verrattuna samanikäisiin tyttöihin (36 % vs. 27 %). Sukupuolten välillä oli eroja siinä, miten asuinympäristö oli yhteydessä liikkumissuosituksen toteutumiseen. Omaehtoisessa liikunnassa ei ollut eroja eri asuinympäristössä asuvien välillä. Kaupungissa asuvista kouluikäisistä lapsista ja nuorista suurempi osa harrasti säännöllisesti ja aktiivisesti urheiluseurassa verrattuna maaseudulla asuviin vertaisiin. Maaseudulla asuvat 9–15-vuotiaat lapset osallistuivat kaupungissa asuvia yleisemmin koulun liikuntakerhoon sekä muun seuran tai kerhon toimintaan. Liikunta-alan yritysten toimintaan osallistuminen oli kuitenkin yleisempää kaupungissa kuin maaseudulla.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että asuinympäristö oli yhteydessä siihen, minkä järjestävän tahon ohjattuun liikuntaan lapset ja nuoret osallistuivat. Pitkät välimatkat harrastuspaikoille ja liikuntapaikkojen sekä harrastusmahdollisuuksien vähyys saattavat olla yhteydessä maaseudulla asuvien vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen verrattuna kaupungissa asuviin. Lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus vapaa-ajalla tapahtuu yhä useammin sitä varten rakennetuissa paikoissa. Tämä voi osaltaan lisätä eroja fyysisessä aktiivisuudessa kaupungin ja maaseudun välillä.
Tutkimus oli kvantitatiivinen. Siinä käytettiin valmista aineistoa, joka oli osa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU 2016) -tutkimusta. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella 9–15-vuotiailta lapsilta ja nuorilta. Aineisto koostui 7439 vastauksesta. Aineisto analysoitiin ristiintaulukoinnin ja Khiin neliö -testin avulla. Riippuvuuksien voimakkuutta selvitettiin Cramerin V -testillä.
Liikkumissuosituksen mukaan liikkuvia kouluikäisiä lapsia ja nuoria oli yleisimmin kaupungissa kuin maaseudulla. Liikkumissuositusten mukaan liikkuminen kuitenkin väheni iän myötä asuinympäristöstä riippumatta. Tämän tutkimuksen mukaan kaikista 9–15-vuotiaista pojista suurempi osa tavoitti liikkumissuosituksen verrattuna samanikäisiin tyttöihin (36 % vs. 27 %). Sukupuolten välillä oli eroja siinä, miten asuinympäristö oli yhteydessä liikkumissuosituksen toteutumiseen. Omaehtoisessa liikunnassa ei ollut eroja eri asuinympäristössä asuvien välillä. Kaupungissa asuvista kouluikäisistä lapsista ja nuorista suurempi osa harrasti säännöllisesti ja aktiivisesti urheiluseurassa verrattuna maaseudulla asuviin vertaisiin. Maaseudulla asuvat 9–15-vuotiaat lapset osallistuivat kaupungissa asuvia yleisemmin koulun liikuntakerhoon sekä muun seuran tai kerhon toimintaan. Liikunta-alan yritysten toimintaan osallistuminen oli kuitenkin yleisempää kaupungissa kuin maaseudulla.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että asuinympäristö oli yhteydessä siihen, minkä järjestävän tahon ohjattuun liikuntaan lapset ja nuoret osallistuivat. Pitkät välimatkat harrastuspaikoille ja liikuntapaikkojen sekä harrastusmahdollisuuksien vähyys saattavat olla yhteydessä maaseudulla asuvien vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen verrattuna kaupungissa asuviin. Lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus vapaa-ajalla tapahtuu yhä useammin sitä varten rakennetuissa paikoissa. Tämä voi osaltaan lisätä eroja fyysisessä aktiivisuudessa kaupungin ja maaseudun välillä.