Suomalaisten nuorten ilmastokansalaisuus : Kvantitatiivinen tutkimus poliittisen sosialisaation vaikutuksesta

Abstract

Ilmastonmuutos ja sen seuraukset nimetään tutkimuksissa usein yhdeksi suomalaisia nuoria eniten huolestuttavaksi teemaksi. Nuoret esitetään usein myös osana ratkaisua globaaleille ilmasto- ja ympäristöongelmille. Kuitenkin tutkimusten mukaan nuoret eivät ole kiinnostuneita perinteisistä poliittisen osallistumisen muodoista, vaan suosivat monipuolisempia ja laajempia osallistumisen muotoja, kuin aikaisemmat sukupolvet. Nuorten ilmastohuoli on muuttunut poliittiseksi ja yhteiskunnalliseksi toiminnaksi ilmastonmuutokseen liittyvissä kysymyksissä esimerkiksi ilmastolakkojen ja Fridays for Future-liikkeen myötä. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko nuorten ilmastoon liittyvää kansalaisuutta mahdollista määritellä ja miten nuoret ovat oppineet ne tiedot ja taidot, joita he tarvitsevat tämän kansalaisuuden toteuttamiseen. Tässä tutkimuksessa käsitellään suomalaisten nuorten ilmastokansalaisuutta sekä vanhempien, ystävien ja koulun yhteyttä ilmastokansalaisuuteen poliittisen sosialisaation näkökulmasta. Ilmastokansalaisuus on 1990-luvulla kehitetty normatiivinen käsite, joka yhdistää kriittistä vihreää teoriaa ja kansalaisuuden teorian eri perinteitä. Tässä tutkielmassa ilmastokansalaisuuden teoreettisista suuntauksista käsitellään erityisesti Andrew Dobsonin kehittämään ilmastokansalaisuuden jälkikosmopoliittista näkökulmaa. Jälkikosmopoliittinen ilmastokansalaisuus haastaa perinteisen kansalaisuuden jaon yksityiseen ja julkiseen toimintaan ja tuo kansalasisuuden piiriin aikaisemmin yksityisenä pidettyjä toimia. Poliittinen sosialisaatio on prosessi, jossa yksilö sosiaalistuu häntä ympäröivään yhteiskuntaan, sen normeihin ja toimintatapoihin. Poliittinen sosialisaatio tapahtuu suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja sen jäseniin esimerkiksi sosiopoliittisen oppimisen ja sosialisaatioagenttien välityksellä. Tutkimuksen aineistona käytetään EPIC-hankkeen keväällä 2021 keräämää poikkileikkausaineistoa, jonka vastaajina ovat suomalaiset yhdeksäsluokkalaiset. Metodina tutkimuksessa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, tarkemmin frekvenssitarkastelua ja lineaarista regressioanalyysia.Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että 43,9 prosentilla vastaajista on ilmastokansalaisuuden piirteitä. Tehdyn regressioanalyysin perusteella vanhemmat, ystävät ja koulu ovat yhteydessä nuorten ilmastokansalaisuuteen. Äidin ja ystävien vaikutus nuoren poliittisiin ja yhteiskunnallisiin näkemyksiin sekä vanhempien ympäristöarvot vahvistavat nuoren ilmastokansalaisuuden piirteitä. Ystävien kanssa käytävillä poliittisilla ja yhteiskunnallisilla keskusteluilla on heikko yhteys nuorten ilmastokansalaisuuteen. Koulun sosiaalistavaa vaikutusta mittaavista muuttujista luokan avoin keskusteluilmapiiri sekä opettajan kannustus poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista keskustelemiseen vahvistavat nuorten ilmastokansalaisuuden piirteitä. Ilmastokansalaisuuden piirteiden esiintyminen suomalaisissa nuorissa näyttäytyy tässä tutkimuksessa suhteellisen korkeana. Aikaisempaa tutkimusta poliittisen sosialisaation vaikutuksista ilmastokansalaisuuteen ei ole tehty ja tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nuoren lähipiiri ja koulu ovat yhteydessä ilmastokansalaisuuden piirteiden esiintymiseen ja niiden voimakkuuteen poliittisen sosialisaation prosessin kautta. Tutkituista sosialisaatioagenteista vanhemmat ja ystävät osoittautuivat koulua selkeästi merkitsevämmiksi ilmastokansalaisuuden vaihtelun selittäjiksi. Tutkimuksen rajoitteeksi muodostuu kuitenkin se, että sen puitteissa ei voida todentaa ilmastokansalaisuuden piirteiden johtavan ilmastokansalaisuuden mukaiseen poliittiseen toimintaan.