Nuoren sosiaalisen pääoman tukeminen yläkoulussa : Kuraattoreiden ajatuksia pääoman vahvistamiseen vaikuttavista tekijöistä

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena on nuoren sosiaalisen pääoman tukeminen yläkoulussa. Selvitän tutkimustyössäni, miten koulukuraattorin näkökulmasta yläkoulussa kyetään tukemaan nuoren sosiaalista pääomaa ja mitkä elementit tukevat nuoren hyvinvointia. Oma koulu ja luokka kasvuyhteisönä ovat nuorelle kodin jälkeen tärkein kasvuyhteisö. Nuoren sosiaalista pääomaa hyvinvoinnin resurssina ei ole juurikaan tutkittu koulukuraattorin näkökulmasta, joten aihe ansaitsee huomiota. Erityisesti koulukuraattorit sosiaalityön asiantuntijoina tapaavat työssään niitä nuoria, jotka kokevat sosiaalisen pääoman niukkuutta. Näiden nuorten elämää seuraamalla koulukuraattorit myös saavat tietoa siitä, mitkä elementit tukevat nuorten hyvinvointia.

Teoreettisessa viitekehyksessä käyn läpi aluksi nuoruutta kehitysvaiheena ja siihen liittyviä kriisejä. Suomalaisten nuorten huonovointisuutta tarkastellaan kouluterveyskyselyiden tulosten pohjalta. Lukijan on hyvä ymmärtää nuoruusikää ja sen tuomia haasteita. Tämä tukee ymmärrystä siitä, miksi nuoren on tärkeää kokea olevansa osa yhteisöä. Toisena viitekehyksenä käsittelen sosiaalista pääomaa ja hyvinvointia käsitteinä sekä nuoren sosiaalisen pääoman piirteitä. Käsittelen työssäni oppilashuoltotyön sisältöä ja koulukuraattorin työnkuvaa, jonka kautta tuodaan lukijalle ymmärrystä kuraattorin roolista kouluyhteisön jäsenenä. Tutkimukseni aineiston keräsin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Aineisto muodostuu neljän koulukuraattorin haastatteluista, joilla kaikilla heillä oli kokemusta yläkoulussa työskentelystä. Analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka avulla teemoittelin ja luokittelin aineistoni.

Tutkimuksessani selvisi, että nuorten huonovointisuus on lisääntynyt viime vuosina, mikä heijastuu vahvasti kouluyhteisöön sekä koulukuraattorin työhön. Kuraattorit kokevat, että he joutuvat kompensoimaan erikoissairaanhoidossa olevaa ruuhkaa ja tämä luo tietynlaista painetta oman ammattitaidon riittämättömyyteen. Pahoinvoivat nuoret kärsivät usein sosiaalisen pääoman niukkuudesta, jonka seurauksena kouluyhteisössä on havaittavissa lisääntyvää polarisoitumista, johon tulisi reagoida. Haastateltavilla kuraattoreilla oli kaikilla yhteinen näkemys siitä, että yksilökohtaisesta työstä tulisi yhä enemmän siirtyä yhteisölliseen työhön.

Tutkimustyöni osoitti, että yläkouluilla on mahdollisuus tukea nuoren sosiaalista hyvinvointia, jos asia koetaan esimiestasolla tärkeäksi. Koulun rakenteilla on iso merkitys nuorten sosiaalisen hyvinvoinnin tukemisessa. Kaikki haastateltavat kuraattorit kokivat, että usein opettajilla on liian kiire, jotta he kykenisivät tukemaan nuoren sosiaalista pääomaa luokkatasolla tai osallistumaan yhteisöllisen työn toteuttamiseen. Pienikin kohtaamisen hetki opettajan taholta on kuraattoreiden mukaan nuorelle tärkeä. Haastateltavien kuraattoreiden mukaan nuoret toivovat opettajan olevan oppilaiden kesken oikeudenmukainen ja kohtelevan heitä tasa-arvoisesti. Nuoret kaipaavat kuulluksi tulemista ja näkemyksiensä arvostamista. Tutkimukseni mukaan opettajat tarvitsevat lisää koulutusta niin erityisoppilaiden kohtaamiseen kuin luokkatason yhteisöllisen työn toteuttamiseen. Yhteisöllisen työn merkitykseen nuorten hyvinvoinnin tukemisessa on havahduttu yhä enemmän yläkouluissa. Sitä toteutetaan nuoria osallistavasti ja erilaisten koulun sisäisten ja ulkopuolisten toimijoiden kanssa.