Tutkiva oppiminen ympäristöopin oppimateriaalien tehtävissä : Oppikirja-analyysi 4. luokan oppi- ja tehtäväkirjoista sekä opettajan oppaista

Abstract

Suomessa ja muualla maailmassa on viime vuosikymmeninä herännyt huoli siitä, miten oppilaiden kiinnostus opiskella luonnontieteitä on laskenut. Oppilaita motivoivaa luonnontiedeopetusta tulisi kehittää, ja useat tutkijat pitävät tutkivaa oppimista (engl. inquiry-based learning) yhtenä mahdollisena lähestymistapana inspiroivaan luonnontieteiden opetukseen. Lisäksi on havaittu, että digitalisaatiosta huolimatta oppimateriaaleilla on merkittävä rooli opetuksessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tutkiva oppiminen ilmenee 4. luokan ympäristöopin oppi- ja tehtäväkirjojen tehtävissä sekä opettajan oppaiden toimintavinkeissä. Lisäksi tarkastellaan, miten tehtäväkirjojen tehtävät ovat muuttuneet Turun yliopiston oppimateriaaliprojektin (1990) tuloksiin verrattuna. Tutkimus toteutettiin oppikirja-analyysina ja tutkimusmenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi sekä sisällön erittely. Tehtävien luokittelussa käytettiin hyödyksi Turun yliopiston oppimateriaaliprojektin (1990) luokittelua. Tutkimuksessa analysoidut kirjasarjat olivat Otavan Tutkimusmatka, Sanoma Pron Kätkö sekä Edukustannuksen LuontoOn. Tutkimustulosten mukaan oppikirjoissa suosituin tehtävätyyppi oli tutkivaa oppimista harjoittavat tehtävät (32 %), kun taas tehtäväkirjoissa näitä oli vain 15 %. Tulosten mukaan tehtäväkirjojen tehtävät ovat kuitenkin muuttuneet oppilasta aktivoivampaan suuntaan, kun verrataan tuloksia vuoden 1990 oppimateriaalitutkimuksen tuloksiin. Tutkivan oppimisen tehtävät painottivat eri tavoin tutkivan oppimisen taitoja. Eniten tehtävät edellyttivät oppilaan oman aineiston tuottamista (48 %), kun taas vähiten edellytettiin oman tutkimuksen suunnittelua ja tutkimuskysymysten asettamista (5 %). Opettajan oppaiden toimintavinkeissä kehitettiin tutkivan oppimisen taidoista erityisesti yhteistyötaitoja. Tulosten mukaan oppimateriaalien tehtävät ja toimintavinkit tukevat melko hyvin tutkivan oppimisen toteuttamista, eikä kirjasarjojen välillä osoittaudu olevan suurta eroa. Voisi siis olettaa, etteivät oppimateriaalit yksinään rajoita tutkivan oppimisen toteutumista. Ympäristöopin opetuksen kehittämistä sekä tutkivan oppimisen todellista ilmenemistä luokkahuoneissa voisi jatkossa selvittää esimerkiksi havainnoinnin ja haastattelun keinoin. Opettaja kuitenkin viimekädessä päättää, mitkä tehtävät kirjasta tehdään ja mitkä jätetään tekemättä.