"Kaksteränen miekkahan se on" : Psykiatrisen osaston hoitohenkilökunnan näkemykset psykiatrisesta intensiivihoidosta

Abstract

Psykiatrisen hoidon trendeinä on viime vuosikymmeninä ollut osastohoitojaksojen vähentyminen ja lyheneminen sekä siirtyminen avohoitopainoitteisuuteen. Avohoitopalveluiden ylikuormittuessa myös vuodeosastojen kapasiteetti voi ylittyä johtaen hoidon viivästymiseen ja potilaan terveyden heikkenemiseen. Mielenterveyslain mukaisten pakkotoimien käyttäminen on psykiatrisessa sairaalahoidossa yhä yleistä. Pakkotoimilla on negatiivisia vaikutuksia niin potilaaseen kuin hoitohenkilökuntaan. Pakon käytön vähentäminen nähdään eettisesti tärkeänä asiana. Pakon käytön vähentämiseksi tulee kehittää ja toteuttaa vaihtoehtoisia keinoja. Eräs keino pakon käytön vähentämiseen on psykiatrinen intensiivihoito. Aiemman kirjallisuuden perusteella tarvitaan lisää tutkimusta hoitohenkilökunnan näkemyksistä intensiivihoidosta eri konteksteissa, sen funktiosta ja ongelmista, joihin sillä voidaan vastata. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata psykiatristen osastojen hoitohenkilökunnan näkemyksiä intensiivihoidosta sekä saada ymmärrys intensiivihoitoon ja sen toteuttamiseen yhteydessä olevista tekijöistä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää psykiatrisen sairaaloiden intensiivihoidon kehittämiseen, toteuttamiseen ja kouluttamiseen siihen suunniteltua tai suunniteltavaa tilaa varten.

Tutkimus on asetelmaltaan laadullinen kuvaileva tutkimus. Tutkittavat koostuivat neljän psykiatrisen vuodeosaston hoitohenkilökunnasta (n=19), jotka olivat osallistuneet psykiatrisen intensiivihoidon pilotointiin tai joilla oli tarjota näkemyksiä intensiivihoidosta. Aineistonkeruumenetelmänä oli puolistrukturoitu fokusryhmähaastattelu. Haastatteluissa käytettiin haastattelurunkoa ja -protokollaa. Haastattelukertoja oli kuusi. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulosten perusteella hoitohenkilökunnan näkemykset psykiatrisesta intensiivihoidosta koostuivat intensiivihoitotoiminnan suunnittelusta, hoitohenkilökunnan toiminnasta, intensiivihoidon hyödyistä ja haitoista, intensiivihoidon yhteydestä työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin, eettisesti kestävästä ja aggressiota ehkäisevästä keinosta pakon käytön vähentämiseen sekä intensiivihoidon toteuttamiseen liittyvien ongelmien tunnistamisesta ja ratkomisesta.

Intensiivihoidon kehittämiseksi tulisi hoitohenkilökuntaa osallistaa sen suunnitteluun, vähentää siitä koituvia haittoja sekä vahvistaa siitä saatavia hyötyjä. Jatkotutkimusehdotuksina ovat intensiivihoitoon vaadittava osaaminen ja koulutustarpeiden tunnistaminen, potilaiden kokemusten selvittäminen, intensiivihoitoon vaadittavien ja sen avulla vapautuvien resurssien selvittäminen sekä implementoinnin estävien ja edistävien tekijöiden tunnistaminen.

In the last few decades, the trends in psychiatric care have considered the decline in amount and length of inpatient treatment periods as well as emphasizing outpatient care. Overstraining of outpatient care might lead to the capacity of inpatient wards becoming overwhelmed and furthermore delays in access in treatment and declining health of the patient. It is still common to use coercion in psychiatric inpatient wards. Coercion has negative effects on the patients and nursing staff. Reduction of coercion is seen as an important ethical matter which require developing and implementing alternative measures. Psychiatric intensive care is one measure for reducing coercion. There is a need for more research for nursing staff's perceptions of intensive care in different contexts, its function, and the problems it addresses. The purpose of this study is to explore the nursing staff working in psychiatric wards perceptions considering psychiatric intensive care and to establish an understanding of the factors connected to psychiatric intensive care and its implementation.

This was a qualitative descriptive study. Research subjects (n=19) considered the nursing staff of four psychiatric wards who previously participated in piloting intensive care or had to offer perceptions of intensive care. The data was collected using focus group interviews. The six interviews were conducted using a semi-structured interview body and an interview protocol. The interviews were audio recorded and transcribed into data. The data was analysed using inductive content analysis.

The nursing staff's perceptions of psychiatric intensive care consisted of designing intensive care, the actions of nursing staff, the advantages and disadvantages of intensive care, the connection between intensive care with occupational safety and well-being, ethically strong and preventive measure for coercion reduction, and identifying and solving the problems connected to intensive care.

In order to develop intensive care nursing staff should be included in the planning of its implementation, the disadvantages should be prevented, and advantages should be enhanced. More research is needed in the area of psychiatric intensive care to identify the competence and training requirements, patient experiences, connections with resources, and the barriers and drivers of implementation.