Yhteisöllisyys tulevaisuuden asumistoiveissa : yhteisöllisyyden merkitys seuraavan asunnon valinnassa
Aho, Aleksi (2023-04-12)
Yhteisöllisyys tulevaisuuden asumistoiveissa : yhteisöllisyyden merkitys seuraavan asunnon valinnassa
(12.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050340629
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050340629
Tiivistelmä
Keskustelu yhteisöllisyyden merkityksestä käy kiivaana suomalaisessa yhteiskunnassa. Huoli yhteisöllisyyden menetykseen voidaan yhdistää nostalgiseen ajattelutapaan menetetystä yhteisöstä sekä uutisiin suomalaisten kasvavasta yksinäisyydestä. Yhdeksi ratkaisuksi on esitetty yhteisöllistä asumista. Yhteisöllinen asuminen on ollut paljon esillä mediassa ja rakennusyhtiöiden esitteissä, mutta keitä ovat he, jotka sitä haluaisivat tosiasiassa toteuttaa asumisessaan?
Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään, onko olemassa joitakin tiettyjä ihmisryhmiä, jotka erityisesti toivovat yhteisöllisyyttä seuraavaan asuntoonsa. Aikaisempaan tutkimustietoon yhteisöllisyydestä ja yhteisöllisestä asumisesta pohjaten muodostan hypoteesit, joiden perusteella odotan iän ja varallisuuden vaikuttavan yhteisöllisyyden asumistoiveeseen. Kolmas hypoteesi on eksploratiivinen, eli analyysiin on otettu mukaan valitsemiani demografisia muuttujia.
Tutkielman aineistona käytin tuoreinta vuoden 2016 Asukasbarometria. Asukasbarometri on kyselytutkimus suomalaisten kaupunkimaisten naapurustojen laadusta vähintään 10 000 asukkaan taajamissa. Asukasbarometrissa on tutkittu asuinympäristöjen tilaa ja niissä tapahtunutta ajallista muutosta sekä ihmisten asumistoiveita. Kolmesta yhteisöllistä asumistoivetta mitanneesta kysymyksestä muodostettiin summamuuttuja, joka toimi analyysin selitettävänä muuttujana. Menetelmänä käytin lineaarista regressioanalyysia. Selittävät muuttujat valikoituivat analyysiin osin perustuen aiheen aikaisempaan tutkimukseen, naapuruutta sekä yhteisöllisyyttä koskevaan teoriaan sekä omaan mielenkiintoon.
Analyysin perusteella eniten yhteisöllisyyttä seuraavassa asunnossaan toivoivat pienituloiset, sekä lapsiperheet, joilla on nuoria lapsia. On huomioitavaa, että yhteisöllisyys käsitteenä voi tarkoittaa monille eri asioita ja siksi on tärkeää selvittää, mitä ihmiset itse ajattelevat yhteisöllisyydestä asumisessaan. Pienituloisia ja lapsiperheitä yhdistää halu jakaa resursseja. Yhteisöllinen asuminen voisi tarkoittaa asioiden yhteisomistajuutta, tavaroiden kierrätystä sekä pienten palvelusten vaihtoa, jotka ovat tärkeitä niukkuudessa tai kiireisessä lapsiperhearjessa eläville.
Poliitikot ja suunnittelijat ovat pyrkineet lisäämään yhteisöllisyyttä naapurustoihin ilman, että sen varsinaista kohderyhmää on hahmotettu. Tämän tutkielman tuloksista voidaan päätellä erityisesti pienituloisten ja nuorten lapsiperheiden olevan heitä, joita yhteisöllisyys kiinnostaa asumisvalinnoissa. Pienituloisista kotitalouksista suuri osa on yhden hengen kotitalouksia, jolloin pienituloiset yksinasujat saattavat olla myös ryhmä, jolle yhteisöllisen asumisen muodot ovat tärkeitä seuraavaa asuntoa valittaessa. Yhteisöllisyyttä asuinalueella lisäävän suunnittelun tulisi ottaa nämä ryhmät erityisesti huomioon.
Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään, onko olemassa joitakin tiettyjä ihmisryhmiä, jotka erityisesti toivovat yhteisöllisyyttä seuraavaan asuntoonsa. Aikaisempaan tutkimustietoon yhteisöllisyydestä ja yhteisöllisestä asumisesta pohjaten muodostan hypoteesit, joiden perusteella odotan iän ja varallisuuden vaikuttavan yhteisöllisyyden asumistoiveeseen. Kolmas hypoteesi on eksploratiivinen, eli analyysiin on otettu mukaan valitsemiani demografisia muuttujia.
Tutkielman aineistona käytin tuoreinta vuoden 2016 Asukasbarometria. Asukasbarometri on kyselytutkimus suomalaisten kaupunkimaisten naapurustojen laadusta vähintään 10 000 asukkaan taajamissa. Asukasbarometrissa on tutkittu asuinympäristöjen tilaa ja niissä tapahtunutta ajallista muutosta sekä ihmisten asumistoiveita. Kolmesta yhteisöllistä asumistoivetta mitanneesta kysymyksestä muodostettiin summamuuttuja, joka toimi analyysin selitettävänä muuttujana. Menetelmänä käytin lineaarista regressioanalyysia. Selittävät muuttujat valikoituivat analyysiin osin perustuen aiheen aikaisempaan tutkimukseen, naapuruutta sekä yhteisöllisyyttä koskevaan teoriaan sekä omaan mielenkiintoon.
Analyysin perusteella eniten yhteisöllisyyttä seuraavassa asunnossaan toivoivat pienituloiset, sekä lapsiperheet, joilla on nuoria lapsia. On huomioitavaa, että yhteisöllisyys käsitteenä voi tarkoittaa monille eri asioita ja siksi on tärkeää selvittää, mitä ihmiset itse ajattelevat yhteisöllisyydestä asumisessaan. Pienituloisia ja lapsiperheitä yhdistää halu jakaa resursseja. Yhteisöllinen asuminen voisi tarkoittaa asioiden yhteisomistajuutta, tavaroiden kierrätystä sekä pienten palvelusten vaihtoa, jotka ovat tärkeitä niukkuudessa tai kiireisessä lapsiperhearjessa eläville.
Poliitikot ja suunnittelijat ovat pyrkineet lisäämään yhteisöllisyyttä naapurustoihin ilman, että sen varsinaista kohderyhmää on hahmotettu. Tämän tutkielman tuloksista voidaan päätellä erityisesti pienituloisten ja nuorten lapsiperheiden olevan heitä, joita yhteisöllisyys kiinnostaa asumisvalinnoissa. Pienituloisista kotitalouksista suuri osa on yhden hengen kotitalouksia, jolloin pienituloiset yksinasujat saattavat olla myös ryhmä, jolle yhteisöllisen asumisen muodot ovat tärkeitä seuraavaa asuntoa valittaessa. Yhteisöllisyyttä asuinalueella lisäävän suunnittelun tulisi ottaa nämä ryhmät erityisesti huomioon.