Ulkomaalaistaustaisten naisten liikuntasuhde Suomessa
Aaltonen, Oona (2023-05-02)
Ulkomaalaistaustaisten naisten liikuntasuhde Suomessa
(02.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051042943
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051042943
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin ulkomaalaistaustaisten naisten liikuntasuhdetta. Liikuntasuhde määrittelee suhtautumista liikuntaan ja siihen liittyviin asioihin. Liikuntasuhdetta voidaan tarkastella neljän osa-alueen kautta, jotka ovat henkilökohtainen liikunta, liikunnan seuraaminen, liikunnan tuottaminen sekä liikunnan merkitysten kuluttaminen. Liikuntasuhteeseen liittyy myös ajatus sen sisältämistä erilaisista merkityksistä. Kun liikuntaa esimerkiksi kulutetaan tai tuotetaan, samalla sen merkitysrakenteita sisäistetään ja ne muuttuvat yhä merkityksellisemmiksi yksilölle. Mitä enemmän erilaisia liikunnan merkityksiä yksilö kohtaa, sitä todennäköisemmin hän on myös liikunnallisesti aktiivinen.
Erilaiset yksilölliset sekä ympäristöön liittyvät tekijät vaikuttavat liikuntasuhteen muodostumiseen. Nämä tekijät luovat liikuntaan myös eriarvoisuutta ja suomalaisessa yhteiskunnassa on ryhmiä, joiden on aiempien tutkimusten perusteella voitu todeta liikkuvan muita vähemmän. Yksi tällainen ryhmä on ulkomaalaistaustaiset naiset, joiden liikuntasuhdetta tässä tutkimuksessa tarkasteltiin. Ulkomaalaistaustaisten naisten vähäiselle liikunnalle on esitetty useita erilaisia syitä liittyen muun muassa uskontoon, kulttuuriin ja yhteiskunnalliseen asemaan.
Tässä tutkimuksessa pyrittiin tuomaan esille ulkomaalaistaustaisten naisten omia näkemyksiä sekä kokemuksia siitä, millainen heidän liikuntasuhteensa on. Aineiston keruu toteutettiin teemahaastattelun avulla. Tutkimusta varten haastateltiin viittä ulkomaalaistaustaista naista Etelä- ja Länsi-Suomen alueelta. Haastateltaviin kuului ensimmäisen ja toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisia naisia, jotka olivat iältään 15–26-vuotiaita. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimustulosten mukaan haastateltavien liikuntamuodot sekä esiin nostetut merkitysulottuvuudet vastasivat valtaväestöstä tehtyjä aiempia havaintoja. Liikuntasuhteissa oli tapahtunut muutoksia ja haastateltavat olivat liikkuneet enemmän lapsuudessaan kuin nuoruudessa ja aikuisuudessa, jolloin muut asiat, kuten opiskelu ja perhe, alkoivat mennä liikunnan edelle. Haastateltavat olivat silti edelleen liikunnallisesti aktiivisia, sillä he täyttivät omien arvioidensa mukaan aikuisten liikkumisen suositukset. Haastateltavien liikuntasuhteissa oli vaikutteita entisen kotimaan tai vanhempien entisen kotimaan liikuntakulttuureista. Suomalaisen ja muiden liikuntakulttuurien (Ghanan, Kosovon, Thaimaan, Gambian ja Afganistanin) välillä löytyi eroavaisuuksia esimerkiksi liikunnan kilpailullisuuteen, yhdessä tekemiseen sekä liikkumisen mahdollisuuksiin liittyen. Haastateltavien esittämiä esteitä liikkumiselle olivat motivaation puute, laiskuus, fyysiset esteet kuten raskaus, rahan puute, suomalaisen liikuntakulttuurin toimintatapojen tuntemattomuus sekä työttömyys.
Erilaiset yksilölliset sekä ympäristöön liittyvät tekijät vaikuttavat liikuntasuhteen muodostumiseen. Nämä tekijät luovat liikuntaan myös eriarvoisuutta ja suomalaisessa yhteiskunnassa on ryhmiä, joiden on aiempien tutkimusten perusteella voitu todeta liikkuvan muita vähemmän. Yksi tällainen ryhmä on ulkomaalaistaustaiset naiset, joiden liikuntasuhdetta tässä tutkimuksessa tarkasteltiin. Ulkomaalaistaustaisten naisten vähäiselle liikunnalle on esitetty useita erilaisia syitä liittyen muun muassa uskontoon, kulttuuriin ja yhteiskunnalliseen asemaan.
Tässä tutkimuksessa pyrittiin tuomaan esille ulkomaalaistaustaisten naisten omia näkemyksiä sekä kokemuksia siitä, millainen heidän liikuntasuhteensa on. Aineiston keruu toteutettiin teemahaastattelun avulla. Tutkimusta varten haastateltiin viittä ulkomaalaistaustaista naista Etelä- ja Länsi-Suomen alueelta. Haastateltaviin kuului ensimmäisen ja toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisia naisia, jotka olivat iältään 15–26-vuotiaita. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimustulosten mukaan haastateltavien liikuntamuodot sekä esiin nostetut merkitysulottuvuudet vastasivat valtaväestöstä tehtyjä aiempia havaintoja. Liikuntasuhteissa oli tapahtunut muutoksia ja haastateltavat olivat liikkuneet enemmän lapsuudessaan kuin nuoruudessa ja aikuisuudessa, jolloin muut asiat, kuten opiskelu ja perhe, alkoivat mennä liikunnan edelle. Haastateltavat olivat silti edelleen liikunnallisesti aktiivisia, sillä he täyttivät omien arvioidensa mukaan aikuisten liikkumisen suositukset. Haastateltavien liikuntasuhteissa oli vaikutteita entisen kotimaan tai vanhempien entisen kotimaan liikuntakulttuureista. Suomalaisen ja muiden liikuntakulttuurien (Ghanan, Kosovon, Thaimaan, Gambian ja Afganistanin) välillä löytyi eroavaisuuksia esimerkiksi liikunnan kilpailullisuuteen, yhdessä tekemiseen sekä liikkumisen mahdollisuuksiin liittyen. Haastateltavien esittämiä esteitä liikkumiselle olivat motivaation puute, laiskuus, fyysiset esteet kuten raskaus, rahan puute, suomalaisen liikuntakulttuurin toimintatapojen tuntemattomuus sekä työttömyys.