Kenguruhoidon antamiseen vaikuttavat tekijät ja kenguruhoidon saamisen yhteys ennenaikaisesti syntyneiden lasten sosiaaliseen kehitykseen

Abstract

Ennenaikainen syntymä on mahdollinen riskitekijä lapsen myöhemmälle kehitykselle, sillä se vaikuttaa lapseen sekä biologisen haavoittuvuuden että ympäristötekijöiden välityksellä. Keskoset tarvitsevat usein lääketieteellistä hoitoa vastasyntyneiden tehohoitoyksikössä ja nämä hoitotoimenpiteet saattavat johtaa myös vauvan separaatioon vanhemmista, mikä vaikeuttaa varhaisen vuorovaikutussuhteen rakentumista. Keskosilla on raportoitu erilaisia jo varhain kehityksessä ilmeneviä sosioemotionaalisen kehityksen ongelmia. Yhtenä varhaisena sosiaalisen kehityksen merkkinä pidetään vauvojen taipumusta kiinnostua kasvoista muita kuvioita enemmän. Tämän kasvopreferenssin on havaittu olevan heikompi keskosilla. Kenguruhoito on hoitomenetelmä, jossa vanhempi pitää vauvaansa ihokontaktissa rintaansa vasten. Kenguruhoidolla voidaan vähentää vauvan ja vanhempien välistä separaatiota, ja sillä on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia keskosten sosioemotionaaliselle kehitykselle. Kenguruhoitoon näyttää kuitenkin liittyvän erilaisia tekijöitä, jotka voivat joko estää tai edistää sen antamista. Tämän pro gradu -tutkielman ensimmäisessä osassa tutkittiin kenguruhoidon antamiseen vaikuttavia tekijöitä ja toisessa kenguruhoidon yhteyttä keskosten sosiaaliseen varhaiskehitykseen. Tutkimuksen osallistujat olivat Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja Tallinnan lastensairaalassa ennen raskausviikkoa 32 syntyneet 115 vauvaa vanhempineen. Tutkimuksen toisen osan osallistujat olivat edellä mainitun otoksen 63 lapsen osajoukko. Kenguruhoidon määrää mitattiin vanhempien pitämällä läheisyyspäiväkirjalla vauvojen ollessa 32–34 raskausviikon iässä. Kenguruhoidon antamiseen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä kartoitettiin keräämällä sairaaloiden potilasrekistereistä ja vanhemmilta erilaisia vauvaan, perheeseen ja rakenteellisiin tekijöihin liittyviä tietoja. Vanhempien mielialaoireilua arvioitiin Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) -masennusseulalla. Vauvojen sosiaalista kehitystä arvioitiin silmänliikemittauksella, jossa mitattiin vauvojen tarkkaavuutta kasvoihin ja muihin kuvioihin kilpailevan ärsykkeen tilanteessa vauvojen 7 kk korjatussa iässä. Äidit antoivat merkittävästi enemmän kenguruhoitoa kuin isät kummassakin yksikössä. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa löytyi taustamuuttujien ja kenguruhoidon määrän välisiä yhteyksiä, jotka ilmenivät vain toisessa yksikössä. Turussa löydetyt yhteydet olivat odotetun mukaisia: sekä äidit että isät antoivat sitä vähemmän kenguruhoitoa, mitä enemmän muita potilaita oli samassa huoneessa; isät antoivat sitä vähemmän kenguruhoitoa, mitä enemmän vanhemmilla oli aiempia lapsia; ja isät antoivat sitä enemmän kenguruhoitoa, mitä korkeampi koulutustaso äidillä oli. Tallinnassa löytynyt yhteys oli odotetusta poikkeava: äidit antoivat sitä enemmän kenguruhoitoa, mitä kauemmin he joutuivat odottamaan vauvan näkemistä synnytyksen jälkeen. Tutkimuksen toisessa osassa vauvoilla havaittiin selkeä kasvopreferenssi, mutta ei eroa omien vanhempien ja vieraan aikuisen kasvojen katsomisajoissa. Kenguruhoidon määrällä ei ollut yhteyttä kasvopreferenssin voimakkuuteen. Tulokset viittaavat siihen, että kenguruhoidon määrään vaikuttavat tekijät saattavat olla osittain yksikkökohtaisia. Tutkimuksessa tunnistetuilla yhteyksillä on merkitystä, kun halutaan tunnistaa kenguruhoidon antamista estäviä riskitekijöitä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää rakenteellisiin tekijöihin (mm. perhehuonejärjestelyt) ja isien osallistumisen tukemiseen. Tämän tutkimuksen perusteella kenguruhoidon positiiviset vaikutukset sosiaaliseen kehitykseen eivät näy vielä kehityksen varhaisvaiheessa. Tulos saattaa selittyä otoksen edustavuutta rajoittavilla tekijöillä. Pohdinnassa esitetään jatkosuosituksia kenguruhoitoon vaikuttavien tekijöiden ja kenguruhoidon, kasvopreferenssin sekä muiden sosioemotionaalisen kehityksen markkereiden välisien yhteyksien jatkotutkimuksille.