Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi poikkeusaikana 2020–2022 : ”Mitenkäs suu nyt pannaan sosiaalityöntekijä?”
Kainukangas, Suvi (2023-05-02)
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi poikkeusaikana 2020–2022 : ”Mitenkäs suu nyt pannaan sosiaalityöntekijä?”
(02.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052245822
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052245822
Tiivistelmä
Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnista on oltu kiinnostuneita 1990-luvulta lähtien ja sitä on erityisesti tutkittu 2000-luvulla. Sosiaalityöntekijät ovat ihmissuhdetyön ammattilaisia. Sosiaalityössä on eri osa-alueita kuten lastensuojelu, joka keskittyy lapsien ja perheiden tukemiseen, jotta jokaiselle lapselle voidaan turvata oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen, monipuoliseen kehitykseen ja erityiseen suojeluun. Sosiaalityön työkenttä on jatkuvassa muutoksessa ja yhteiskunnalliset muutokset, kuten koronapandemia, heijastuvat sosiaalityöntekijöiden työhön. Koronapandemian myötä yhteiskunnan toimintoihin tehtiin muutoksia ja varauduttiin kriisiin. Muutoksia tehtiin myös sosiaalityöntekijöiden työhön muun muassa etätyösuosituksella.
Tässä pro gradu tutkielmassani tutkin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työhyvinvoinnista koronapandemian aikana vuosina 2020–2022. Työhyvinvointi jäsennetään tutkielmassani kokonaisvaltaisen mallin kautta, jossa työhyvinvoinnin katsotaan koostuvan fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista ulottuvuuksia sekä työyhteisöstä, omasta itsestä ja hyvinvoinnista. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia poikkeustilanteessa kartoittaakseni laadin tutkimuskysymykset: miten pitkittynyt koronapoikkeustilanne on näkynyt lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnissa, millaisia kokemuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on koronan aiheuttamasta poikkeustilanteesta lastensuojelun kontekstissa työhyvinvoinnin näkökulmasta ja millaisia ovat olleet korona-ajan erityispiirteet työn tekemisessä.
Tutkimuskysymyksiini vastatakseni teemahaastattelin seitsemää lastensuojelun sosiaalityöntekijää lounaissuomalaisesta keskikokoisesta kaupungista. Haastattelut toteutettiin maaliskuussa 2022. Teemahaastattelun teemoiksi valikoituivat koronapandemian aikana sosiaalialaa koskevan tutkimuksen perusteella etätyö, lastensuojeluilmoitusten määrä, yhteistyötahot poikkeustilanteessa, vuorovaikutus, kuormittavat tekijät, työyhteisön tuki ja oma terveys. Haastatteluaineistoa analysoin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Teoriaohjaavuus nojautui aikaisempien tutkimuksien teemoihin, jotka ovat vaikuttaneet haastatteluissa esiin tulleisiin asioihin. Sisällönanalyysissa jaoin aineiston havainnot neljään kategoriaan, joissa käsittelin yhteensä kymmentä teemaa.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin liittyy koronaerityisiä piirteitä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemukset työhyvinvoinnista korona-aikana vaihtelivat. Osalla koronapandemia ei erityisesti vaikuttanut työhyvinvointiin. Osalla taas koronatilanne on tuonut useita uusia kuormittavia tekijöitä kuten huolen omasta tai läheisten mahdollisuudesta sairastua koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. Erityisesti etätyöstä sosiaalityöntekijöillä oli kokemuksia yksinjäämisestä ja tuen puutteesta. Työyhteisössä on näkynyt väsymistä pitkittyneessä tilanteessa. Toisaalta koronatilanne on parantanut työhyvinvointia, sillä kokemus oman työn merkityksellisyydestä on vahvistunut sekä arvostus omaa työtä kohtaan lisääntynyt.
Tässä pro gradu tutkielmassani tutkin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työhyvinvoinnista koronapandemian aikana vuosina 2020–2022. Työhyvinvointi jäsennetään tutkielmassani kokonaisvaltaisen mallin kautta, jossa työhyvinvoinnin katsotaan koostuvan fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista ulottuvuuksia sekä työyhteisöstä, omasta itsestä ja hyvinvoinnista. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia poikkeustilanteessa kartoittaakseni laadin tutkimuskysymykset: miten pitkittynyt koronapoikkeustilanne on näkynyt lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnissa, millaisia kokemuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on koronan aiheuttamasta poikkeustilanteesta lastensuojelun kontekstissa työhyvinvoinnin näkökulmasta ja millaisia ovat olleet korona-ajan erityispiirteet työn tekemisessä.
Tutkimuskysymyksiini vastatakseni teemahaastattelin seitsemää lastensuojelun sosiaalityöntekijää lounaissuomalaisesta keskikokoisesta kaupungista. Haastattelut toteutettiin maaliskuussa 2022. Teemahaastattelun teemoiksi valikoituivat koronapandemian aikana sosiaalialaa koskevan tutkimuksen perusteella etätyö, lastensuojeluilmoitusten määrä, yhteistyötahot poikkeustilanteessa, vuorovaikutus, kuormittavat tekijät, työyhteisön tuki ja oma terveys. Haastatteluaineistoa analysoin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Teoriaohjaavuus nojautui aikaisempien tutkimuksien teemoihin, jotka ovat vaikuttaneet haastatteluissa esiin tulleisiin asioihin. Sisällönanalyysissa jaoin aineiston havainnot neljään kategoriaan, joissa käsittelin yhteensä kymmentä teemaa.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin liittyy koronaerityisiä piirteitä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemukset työhyvinvoinnista korona-aikana vaihtelivat. Osalla koronapandemia ei erityisesti vaikuttanut työhyvinvointiin. Osalla taas koronatilanne on tuonut useita uusia kuormittavia tekijöitä kuten huolen omasta tai läheisten mahdollisuudesta sairastua koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. Erityisesti etätyöstä sosiaalityöntekijöillä oli kokemuksia yksinjäämisestä ja tuen puutteesta. Työyhteisössä on näkynyt väsymistä pitkittyneessä tilanteessa. Toisaalta koronatilanne on parantanut työhyvinvointia, sillä kokemus oman työn merkityksellisyydestä on vahvistunut sekä arvostus omaa työtä kohtaan lisääntynyt.