Itsekriminointisuoja yksityishenkilön velkajärjestelyssä

Abstract

Itsekriminointisuoja on prosessioikeudellinen ihmisoikeus, joka tarkoittaa sitä, että rikoksesta epäillyllä on oikeus olla vaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Itsekriminointisuojan katsotaan kuuluvan perustuslain 21 §:n mukaisiin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustaviin tekijöihin, kuten myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Itsekriminointisuoja ulottuu kuitenkin myös rikosprosessin ulkopuolelle hallinnollisiin menettelyihin, mikäli menettelyssä vaaditaan epäillyltä tietoja, jotka voisivat johtaa siihen, että hän edistää oman syyllisyytensä selvittämistä. Tutkielmassa käydään läpi, milloin velallisella voi olla maksukyvyttömyysmenettelyissä, erityisesti yksityishenkilön velkajärjestelyssä oikeus vedota itsekriminointisuojaan ja olla näin antamatta tietoja varallisuudestaan. Toisaalta tutkielmassa keskitytään myös siihen, miten korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö on 2000-luvulla muuttunut itsekriminointisuojan osalta rinnakkaisprosesseissa. Jatkuvasti muuttunut oikeuskäytäntö on ollut omiaan vaikeuttamaan itsekriminointisuojan sääntelyä eri maksukyvyttömyysmenettelyissä ja on johtanut lainsäädäntöratkaisuihin, joita ei voida pitää kaikilta osin tyydyttävinä. Tutkielmassa käytetään lainopillista tutkimusotetta ja tarkoituksena on tulkita ja systematisoida lainsäädäntöä maksukyvyttömyysmenettelyjen, rikoslain ja oikeudenkäymiskaaren osalta. Tutkimusmetodi on siis lainopillinen. Tutkielmassa keskitytään laajalti myös korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöön ja sen tulkitsemiseen. Maksukyvyttömyysmenettelyistä ulosotossa itsekriminointisuojan ongelma on yritetty ratkaista niin kutsutulla palomuurisääntelyllä, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että ulosottomies ei saa luovuttaa edelleen tiettyjä velallisen antamia tietoja varallisuudestaan. Palomuurisääntelyä täydentää oikeudenkäymiskaaren hyödyntämiskieltosääntely. Konkurssimenettelyssä itsekriminointisuoja on yritetty ratkaista niin kutsutulla vaitiolosääntelyllä, joka ei ole onnistunut tehtävässään. Muissa maksukyvyttömyysmenettelyissä itsekriminointisuojan ongelmaa ei ole yritetty ratkaista. Tutkielmassa päädytään siihen, että ulosottokaaren palomuurisääntelyä voitaisiin laajentaa koskemaan myös ulosottomenettelyssä tehtyihin rikoksiin. Ensisijaisen tärkeänä pidetään sitä, että palomuurisääntely laajennettaisiin muihin maksukyvyttömyysmenettelyihin, tai että itsekriminointisuoja huomioitaisiin niissä muutoin paremmin.