"Minä olen täällä kuin toisessa maailmassa, joka särkyy, kun lähden" : Sivupolkuja ja pohdintoja Honkolan lavalta
Reponen, Heidi-Maria (2023-05-02)
"Minä olen täällä kuin toisessa maailmassa, joka särkyy, kun lähden" : Sivupolkuja ja pohdintoja Honkolan lavalta
(02.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052346682
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052346682
Tiivistelmä
Tutkimukseni aihe on Honkolan lava, joka on Urjalassa sijaitseva 1930-luvulla rakennettu tanssilava. Tarkastelen Honkolan lavaa kulttuuriperinnön tutkimuksen näkökulmasta etnografisella tutkimusotteella. Tutkin, minkälaisia havaintoja Honkolan lavasta nousee kokeilevien tutkimusmenetelmien kautta aikana, jolloin lavalla ei ole ihmisen järjestämää toimintaa. Samalla kun tutkimukseni on Honkolan lavan ja sen ekologian tutkimista, se on myös reflektiivistä pohdintaa omasta tutkimusprosessista.
Tutkimukseni pääaineistona toimii Honkolan lavalla kesällä 2022 tekemäni kenttähavainnointi ja siitä syntynyt aineisto, joka koostuu kenttämuistiinpanoista, valokuvista ja videomateriaalista. Lisäksi aineistooni kuuluu yksi haastattelu ja Honkolan lavasta tekemäni rakennusinventointi keväältä 2022. Tutkimukseni filosofisena taustateoriana käytän Isabelle Stengersin ajattelua käytäntöjen ekologiasta ja metodologisena taustana korografian käsitettä. Tutkimuksen esittämistavassa ja tutkimusprosessin kirjallisessa kuljettamisessa olen käyttänyt nomadista, vaeltavaa kirjoittamistapaa.
Tutkimukseni tulos on, että Honkolan lavan kulttuuriperintö on myös muiden toimijoiden kuin ihmisen muodostamaa ja muodostuu luonnon kanssa yhdessä. Paikan hidas ja kokeileva havainnointi sekä tutkimuksen tekeminen ilman tarkkoja tutkimuskysymyksiä mahdollistivat sellaisten havaintojen, tutkimustapojen ja asioiden välisten yhteyksien kehkeytymisen, jotka olisivat saattaneet jäädä huomioimatta, mikäli aihetta olisi lähestytty tarkasti rajattujen tutkimuskysymysten ja lähestymistapojen kautta.
Johtopäätöksenä esitän, että kulttuuriperintökohteiden tarkastelussa tulisi ottaa huomioon ihmisen lisäksi myös luonnon ja ei-inhimillisten toimijoiden rooli ja näkyminen osana kulttuuriperintöä. Tanssilavat ovat osa suomalaista kulttuuriperintöä ja niiden säilyttämisessä olisi rakennusten lisäksi tärkeää huomioida myös ympäristön ja luonnon rooli osana paikkojen ainutlaatuisuutta. Tyhjät tai hiljentyneetkin tanssilavat voivat tarjota mahdollisuuden menneen kokemiseen ja kuvittelemiseen materiaalisuutensa ja ekologiansa kautta.
Tutkimukseni pääaineistona toimii Honkolan lavalla kesällä 2022 tekemäni kenttähavainnointi ja siitä syntynyt aineisto, joka koostuu kenttämuistiinpanoista, valokuvista ja videomateriaalista. Lisäksi aineistooni kuuluu yksi haastattelu ja Honkolan lavasta tekemäni rakennusinventointi keväältä 2022. Tutkimukseni filosofisena taustateoriana käytän Isabelle Stengersin ajattelua käytäntöjen ekologiasta ja metodologisena taustana korografian käsitettä. Tutkimuksen esittämistavassa ja tutkimusprosessin kirjallisessa kuljettamisessa olen käyttänyt nomadista, vaeltavaa kirjoittamistapaa.
Tutkimukseni tulos on, että Honkolan lavan kulttuuriperintö on myös muiden toimijoiden kuin ihmisen muodostamaa ja muodostuu luonnon kanssa yhdessä. Paikan hidas ja kokeileva havainnointi sekä tutkimuksen tekeminen ilman tarkkoja tutkimuskysymyksiä mahdollistivat sellaisten havaintojen, tutkimustapojen ja asioiden välisten yhteyksien kehkeytymisen, jotka olisivat saattaneet jäädä huomioimatta, mikäli aihetta olisi lähestytty tarkasti rajattujen tutkimuskysymysten ja lähestymistapojen kautta.
Johtopäätöksenä esitän, että kulttuuriperintökohteiden tarkastelussa tulisi ottaa huomioon ihmisen lisäksi myös luonnon ja ei-inhimillisten toimijoiden rooli ja näkyminen osana kulttuuriperintöä. Tanssilavat ovat osa suomalaista kulttuuriperintöä ja niiden säilyttämisessä olisi rakennusten lisäksi tärkeää huomioida myös ympäristön ja luonnon rooli osana paikkojen ainutlaatuisuutta. Tyhjät tai hiljentyneetkin tanssilavat voivat tarjota mahdollisuuden menneen kokemiseen ja kuvittelemiseen materiaalisuutensa ja ekologiansa kautta.