Kiinan valtionyhtiöt kansantasavallan aikana

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Kiinan valtionyhtiöiden toimintaa, yhteiskunnallista tarkoitusta ja kehityskulkua kansantasavallan aikana eli vuodesta 1949 nykypäivään. Muutokset valtionyhtiöissä on esitetty yhdessä taloudellisten ja yhteiskunnallisten tapahtumisen kanssa ymmärrettävän kokonaisuuden muodostamiseksi. Valtionyhtiöiden kehityskulun tarkastelu on tutkielmassa jaettu Kiinan johtajasukupolvien rajaamiin aikaikkunoihin. Kehityskulun kuvaamisen jälkeen tutkielmassa pohditaan Kiinan valtionyhtiöiden tulevaisuutta tehtyihin havaintoihin perustuen. Tutkielma on vahvasti taloushistoriaan painottuva, mutta aikaisempi ymmärrys kansantaloustieteestä voi auttaa sen ymmärtämisessä. Tutkielmasta ilmenee, että kansantasavalta on muuttunut valtavasti historiansa aikana ja että valtionyhtiöiden rooli Kiinan yhteiskunnassa on ollut vaihteleva ja moninainen. Toisinaan ne ovat toimineet suunnitelmatalouden jatkeena, puoluevaltion tulojen kerryttäjänä ja kansalaisten sosiaaliturvan järjestäjinä. Kiinan talouden modernisaatiossa aikaisemmin hintajärjestelmän ulkopuolella toimivia ja tehottomia valtionyhtiöitä on määrätietoisesti uudistettu ja sopeutettu toimimaan avoimemmassa markkinataloudessa. Tänäpäivänä Kiinan valtionyhtiöt toimivat tehokkaammin kilpailullisilla markkinoilla ja ne ovat enenevissä määrin levittäytyneet myös Kiinan ulkopuolelle. Vuonna 2023 noin neljännes maailman liikevaihdoltaan suurimmasta yrityksestä on kiinalaisia valtionyhtiöitä ja ne toimivat tiukasti kommunistisen puolueen strategisiin tavoitteisiin sidottuna. Valtionyhtiöiden kehityskulusta tehtyjen havaintojen perusteella voidaan todeta, että vaikkakin yksityisten yritysten rooli Kiinan taloudessa on jatkuvasti kasvanut talouden uudistusten myötä, voi valtionyhtiöillä olla merkittäviä strategisia ja kilpailullisia etuja tulevaisuudessa. Kaupankäynnin aseellistuminen, valtioiden väliset kauppasodat ja maailmalle hajautetun tuotannon ongelmat 2020-luvulla näyttää saaneen valtiot ja yritykset keskittymään uudelleen suurempaan omavaraisuuteensa ja logistiikkaketjujensa luotettavuuteen. Resurssien ja suojelun kohdentaminen valtionyhtiöihin olisi puoluevaltiolle valmis ja hallittavissa oleva tapa turvata strategisten toimialojen säilyvyys sekä panostaa niiden innovointi- ja tuotantokykyyn ilman lyhyen aikavälin voitontavoittelun paineita.