Hiilirajamekanismi ja kauppapoliittiset vastatoimet : peliteoreettinen analyysi

Abstract

Ilmastonmuutos on nykyajan keskeisimpiä haasteita. Maiden ilmastopolitiikan kunnianhimon tasot kuitenkin eroavat toisistaan ja tämä saattaa johtaa yksipuolisiin ilmastotoimiin. Yksipuolinen ilmastopolitiikka voi taas nostaa kotimaisten yritysten kustannuksia ja aiheuttaa hiilivuotoa, jolloin päästöt vain siirtyvät yhdeltä alueelta toiselle. Globaalien ilmastosopimuksien haasteiden takia esimerkiksi Euroopan Unioni on päättänyt implementoida hiilirajamekanismin suojaamaan yrityksiensä kilpailukykyä. Hiilirajamekanismiin voi kuulua hiilitulli ja vientihyvite, jotka määräytyvät maiden hiiliverojen eroista.

Hiilirajamekanismilla on kuitenkin myös kauppapoliittisia vaikutuksia, sillä se parantaa sen asettajamaan ulkomaankaupan vaihtosuhdetta ja samalla heikentää sitä kolmansilla mailla. Tämä voidaan todeta sekä teorian että simulaatiotutkimusten perusteella. Perinteisessä tariffiteoriassa tariffin aiheuttamat ulkomaankaupan vaihtosuhteen muutokset on ajateltu aiheuttavan kauppapoliittisia vastatoimia, kuten vastatulleja ja Euroopan Unionin suunnitelmia onkin kritisoitu protektionistisiksi ja kauppasodan vaara on arvioitu merkittäväksi.

Tämän tutkielman tarkoituksena on arvioida kauppasodan mahdollisuutta kahden maan kansainvälisen kaupan peliteoreettisella Brander-Krugman-mallilla, jossa markkinat ovat oligopoliset ja segmentoituneet ja maiden päästöjen haitat eroavat toisistaan. Tulosten mukaan aina kun on rationaalista asettaa hiilirajamekanismi, toisen maan kannattaa vastata vastatullilla. Kuitenkin jos päästöjen haitat arvioidaan hyvin korkeiksi, maa voi hyötyä kauppasodasta. Lisäksi kauppapoliittiset vastatoimet nostavat kotimaan optimaalisen päästöveron asetta. Mallin oletukset voivat kuitenkin olla rajoittavat ja tulokset voisivat muuttua erilaisilla oletuksilla.