Vieraslaji valkohäntäpeuran (Odocoileus virginianus) aihauttamat satovahingot kauralle (Avena sativa)

Abstract

Vieraslajit ovat yksi tämän hetken suurimmista uhista biodiversiteetille. Ne voivat myös aiheuttaa erilaisia sosiaalisia, taloudellisia, ekologisia ja terveydellisiä haittoja. Valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus) on Suomeen Pohjois-Amerikasta tuotu vieraslaji, jonka kanta on kasvanut huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Suomessa valkohäntäpeurat aiheuttavat erityisesti kolareita sekä metsätuhoja. Lisäksi riistavahinkorekisterin mukaan valkohäntäpeuran aiheuttamat maatalousvahingot ovat kasvaneet viime vuosina merkittävästi ja niistä maksetaan riistavahinkolain mukaisia korvauksia. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää miten valkohäntäpeura vaikuttaa kauran (Avena sativa) satoon. Samalla tutkin valkohäntäpeurojen vaikutusta rikkakasviyhteisöihin sekä valkohäntäpeurahavaintojen määrää eri habitaattien välillä. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2021 valkohäntäpeuran tiheän kannan alueelta Pirkanmaalta. Tutkimuspelloille, joilla viljeltiin kevätkauraa, pystytettiin yhteensä 18 kpl 2 x 2 m kokoista ja noin 1,2 m korkeaa verkkoaitausta heti kylvön jälkeen. Jokaista aitausta kohden valittiin verrokkiruudut n. 6 m aitauksen ulkopuolelta ja pelloille asetettiin riistakamerat. Rikkakasvien peittävyys laskettiin kokeen lopetuksen yhteydessä aidatuille ja aitaamattomille alueille. Satovahingot määritettiin kokeen alkupuolella ja kokeen lopulla laskemalla katkotut korret aitaamattomilta alueilta. Sadon määrä laskettiin aitaamattomilta ja aidatuilta aloilta kokeen lopussa keräämällä tuleentuneen kauran röyhyt ja punnitsemalla kuivatut jyvät. Lisäksi riistakameradatasta laskettiin valkohäntäpeurahavainnot ja alueille laskettiin metsäisyys sekä peltoisuus. Eroa satovahinkojen määrässä kokeen alussa ja lopussa tutkittiin Mann-Whitneyn U -testillä. Valkohäntäpeurojen vaikutusta kauran satoon ja rikkakasvien peittävyyteen tutkittiin lineaarisilla sekamalleilla ja rikkakasvilajien yhteisörakennetta aitaamattomien ja aidattujen alueiden välillä tutkittiin NMDS-ordinaation avulla. Peurahavaintojen määrää selvitettiin suhteessa alueiden peltoisuuden, metsäisyyden, aitaamattomien alueiden kauran sadon ja satovahinkojen määrän kanssa. Satovahinkoja oli huomattavasti enemmän kokeen lopussa ja sato oli pienempi aitaamattomilla alueilla. Rikkakasviyhteisöissä tai niiden peittävyydessä ei ollut eroja aitaamattomien ja aidattujen alueiden välillä. Valkohäntäpeurahavaintojen määrä korreloi negatiivisesti metsäisyyden ja sadon määrän kanssa sekä positiivisesti vahinkojen määrän kanssa. Tutkimuksen tulosten perusteella valkohäntäpeurat aiheuttavat maatalousvahinkoja laiduntamalla kauraa ja heikentävät siten satoa. Valkohäntäpeurahavaintojen määrä oli suurempi sellaisilla aloilla, joilla on enemmän peltoalaa ja pienempi sellaisilla aloilla, joilla on enemmän metsäalaa. Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan osoita, että valkohäntäpeurat muuttaisivat rikkakasvien diversiteettiä tai peittävyyttä. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat selvästi, että valkohäntäpeurat aiheuttavat maatalousvahinkoja kauran satotappioiden muodossa. Tulevaisuudessa tarvitaankin tehokkaampia tapoja valkohäntäpeurojen aiheuttamien maatalousvahinkojen vähentämiseksi.

Alien species pose a significant threat to biodiversity, and their presence can have negative social, economic, ecological, and health impacts. The white-tailed deer (Odocoileus virginianus), an introduced species from North America, has experienced a substantial population growth over the last few decades in Finland, where it has been responsible for car crashes and forest damage. Moreover, its damages to agriculture have increased, leading to an increase in compensation payments under the Game Damage Act (Riistavahinkolaki). This study investigates the effects of white-tailed deer on oat (Avena sativa) yield and on agricultural weed communities, as well as explores what factors are associated with deer sightings in different habitats. The data were collected in the summer of 2021 in the high-population area of Pirkanmaa, southern Finland. To investigate the effects of white-tailed deer on oat yield, 18 fenced study areas (2 x 2 x 1,2 m) were established immediately after sowing. Unfenced control areas were chosen 6 meters away from the fenced areas, and trail cameras were installed to determine the frequency of deer sightings. Weeds Weed species abundance were assessed in both fenced and control areas at the end of the study. Agricultural damages (the number of damaged oats stems) were recorded at the beginning and end of the study, and oat yield was determined by collecting oat panicles and weighing the grains. Differences in agricultural damages between the beginning and end of the study were evaluated using the Mann-Whitney U test. The effects of white-tailed deer on oat yield and on weed abundance were analyzed using linear mixed models, and differences in weed community composition between areas were evaluated using NMDS ordination. The number of deer sightings was analyzed in relation to arable land cover, forest cover, oat yield in the unfenced areas, and crop damage. Agricultural damages were greater at the end of the study than early in the growing season, and oat yield was smaller in the unfenced areas compared to that of the fenced ones. Neither the cover nor composition of weed communities differed between the fenced and unfenced areas, suggesting that white-tailed deer may not influence weed communities. The number of white-tailed deer sightings was negatively correlated with forest cover and crop yield, and positively correlated with agricultural damages. These results indicate that white-tailed deer causes agricultural damage by grazing oat, resulting in reduced crop yields. In conclusion, this study provides evidence that white-tailed deer causes agricultural damages in the form of oat crop losses, highlighting the need for more effective methods to prevent such damages in the future.