Oikeuttamisen ja toiseuttamisen retoriikka ensimmäisen ristiretken aikalaiskertomuksissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa tutkitaan ristiretkiaineistojen oikeuttavaa ja toiseuttavaa retoriikkaa retorisen analyysin keinoin. Aineistona toimivat vuonna 1095–1099 käydystä ristiretkestä kertovat kronikat ja kirjeet, jotka on tuotettu ristiretken aikana tai pian sen jälkeen joko ensimmäisen tai toisen käden silminnäkijäkokemuksien pohjalta. Tätä aineistoa tarkastellaan Kenneth Burken retoriikkateoriasta inspiroituneella retorisella analyysillä, jonka keskiössä ovat tekstissä rakentuvat identifikaatiot ja erottautumiset. Näiden avulla tutkitaan aineiston oikeuttamista ja toiseuttamista, jota kohdistetaan ristiretkeen ja ristiretkellä esiintyviin uskontokuntiin. Aineistossa oikeuttavaa ja toiseuttavaa retoriikkaa käytetään joustavasti eri tarkoituksiin eri ryhmien kohdalla. Juutalaisuus kuvataan ristiretken ja koko kristinuskon ulkopuolisena toisena, joka esitetään negatiivisesti tai jätetään kokonaan käsittelyn ulkopuolelle. Lisäksi juutalaisia vainonneita ristiretkeläisiä toiseutetaan muista ristiretkeläisistä. Toiset kristityt, niin läntiset kuin itäisetkin, esiintyvät aineiston monipuolisimmissa rooleissa. Ristiretkeä oikeutetaan kuvaamalla niin muiden kristittyjen aktiivista tukea ja hyväksyntää kuin myös näiden avuttomuutta ja kyvyttömyyttä tehtävään. Etenkin läntisiä kristittyjä ja Bysantin edustajia kuvataan ristiretkeilijöitä uhkaavana ryhmänä, jolloin heidän uskonnollisuutensa jätetään kuvauksissa taka alalle ja heitä toiseutetaan muiden vihollisten tavoin. Yksittäisten muslimien kuvataan aineistossa tukevan ristiretkeilijöitä tai kääntyvän heidän avullaan kristinuskoon, mutta muslimit esiintyvät aineistossa ensisijaisesti ristiretken vihollisina. Vastustaja asemassaan muslimit ovat ristiretkeilijöihin verrattava toinen, mitä perustellaan heidän ja ristiretkeilijöiden uskonnollisen tai muunlaisen eroavaisuuden sekä heidän kristittyihin kohdistuvan vihamielisen asenteensa ja toimintansa kautta. Kaikkien aineistoryhmien piirteiden ja toiminnan kuvauksien rinnalle vahvimmaksi auktoriteetiksi nostetaan kuitenkin kristinuskon Jumala, joka esitetään ristiretken syynä, mahdollistajana ja päämääränä. Tällöin aineiston uskontoryhmien suurimpana toiseuttavana piirteenä esiintyy se, että nämä kieltävät kristityn Jumalan tai Jumalan kuvataan tuomitsevan näitä ryhmiä.